EX-PUHIKSEN EPILOGI

Kun aika alkaa olla lopussa, haluaa usein palata alkuun tai hidastaa ajan kulumista. Nyt, niiden kolmen vuoden jälkeen, jotka  Etiksessä olen  opiskellut, tunnelmat ovat hyvin ristiriitaiset; en haluaisi päästää irti, mutta toisaalta - jalkani on jo ovenraossa.

Muistelua

Syksyllä 2015, kun me nykyiset abit tulimme Etikseen, ajatukseni uutta koulua kohtaan olivat epäilevät. Yläkouluaika oli minun kohdallani ollut hauskaa ja turvallista, ja huhut, joita  olin kuullut muilta, eivät juuri saaneet odotuksiani kovin korkealle. Etiksen ulkopuolella koulun maine oli jotain tämän suuntaista:

a) Etisläiset ovat ylimielisiä.

b) Etisläiset kilpailevat keskenään.

c) Etisläisillä ei ole muuta elämää kuin koulu.

 

Aluksi tuntui siltä, että huhuissa oli jopa jotain perää. Kaikilla tunneilla opiskelijat istuivat hiljaa ja kirjoittivat muistiinpanoja niin, että ainoa ääni opettajan puheen lisäksi oli MacBookien näppäinten naputtelu ja kynän vispaaminen. Muistan myös elävästi sen, että kun yksi tyttö sai historian kurssikokeesta 10-, hän kyynelehti sitä, ettei ollut osannut kaikkea täydellisesti.

Järkytyin.

 

Mietin usein, olenko ainoa, jolla  ei esimerkiksi pitkän matematiikan tunnilla ollut mitään käsitystä  siitä, mitä tapahtuu, sillä olin yksi harvoista,  jotka kyselivät kysymyksiä. Aloin harkitsemaan vakavasti lukion vaihtamista, sillä minusta tuntui siltä, etten ollut osa Etistä. Vannoin, etten koskaan tulisi pelaamaan shakkia aulassa tai viettämään iltaani ruokalan punaisilla pöydillä vapaaehtoisesti.

Olin kuitenkin väärässä.

 

“Paljon muutakin kuin koulu”

Vaikka ykkösellä harkitsin vakavasti lukion vaihtamista, päätin jäädä Etikseen. Nyt entisenä puheenjohtajana minua jopa hieman nolottavat nuo ykkösminäni tuntemukset. Kuitenkin se, miksi ja miten tunteeni kouluamme kohtaan muuttuivat, on mielestäni kertomisen arvoista.

 

Jäätyäni Etikseen aloin pikkuhiljaa huomata, että se, mitä etisläisistä sanottiin ja mitä itse luulin, ei ollut lainkaan totta.

 

a)   Etisläiset ovat itse asiassa usein epävarmoja omista kyvyistään.

On väärin kategorioida etisläisiä yhdellä adjektiivilla. Olen huomannut näiden kolmen vuoden aikana, että se, miksi opettajat jatkuvasti kehuvat meitä Suomen parhaiksi, ei ole opiskelijoille itsestäänselvyys. Vasta omien ylioppilaskirjoitusten jälkeen etisläiset huokaavat helpotuksesta, kun tavoitteet täyttyvät, mutta sekään ei tarkoita, että kaikilla on laudaturin paperit lähtiessään. Hassua on myös se, että ne, joilla saattaa olla ällän paperit, ovat usein niitä vähiten “ylimielisiä” opiskelijoita.

 

b) Etisläiset auttavat toisiaan.

Olen todella kiitollinen siitä, että ne opiskelijat, jotka ovat parempia kuin toiset, ovat valmiita auttamaan ja jakamaan osaamistaan. Auttaja saattaa välillä olla myös se opiskelija, joka ei ole kynäpaketin terävin. Aina ei edes yhdessä löydy ratkaisua ongelmiin, mutta se että saa haastavissa asioissa tukea muilta, on hienoa. Etenkin kuluneena abivuonna on ollut suuri apu lukea ystävien kanssa, sillä yhdessä opiskelu on todella paljon tehokkaampaa kuin omien aivojen ylikuumentaminen. Olen myös kiitollinen siitä, että Etiksen opettajat haluavat aidosti auttaa meitä parhaansa mukaan ja ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä, kun oma elämäntilanne on ymmärrystä vaatinut.

 

c) Etisläisillä on kaikilla elämässään paljon muutakin kuin koulu.

Etisläiset  urheilevat, musisoivat ja juhlivat. Kaikilla on omia kiinnostuksenkohteita, ja se nyt on ainakin todettu, että olemme innokkaita risteilemään. Se, että etisläiset viettävät aikaa toistensa kanssa myös koulun ulkopuolella, ei minusta ole ollenkaan huono asia. Sehän on vain merkki siitä, että meillä on hyvä yhteishenki ja fiksuja tyyppejä ympärillämme. Monille etisläisille on tärkeää menestyä koulussa, ja siitäkin täytyy olla ylpeä, niin kauan kun tavoitteiden saavuttaminen ei mene terveyden edelle.

 

Etiksen oma taikaliima

 

Sen lisäksi, että sain huomata huhujen olevan väärässä Etiksestä, jossain siinä ykkösen kevään ja kakkosen syksyn aikana tunsin, että minut oli jotenkin liimattu kiinni ympärillä olevaan ilmapiiriin ja ihmisiin; tätä liimaa kutsuisin luottamukseksi.

 

Kun ykkösellä hain opiskelijakunnan hallitukseen, en edes uskonut tulevani valituksi. Olin hetken mielijohteesta noussut ruokalan lavalla olevaan paneeliin. Yksi syy epäluulooni oli esimerkiksi markkinointipuheeni: “Olen hyvä tyyppi.” Suurin osa muista pyrkijöistä oli koulumme kakkosia, joilla osalla oli jo kokemusta hallitustoiminnasta. Meille uusille oli annettu ymmärtää, että OPKH on Etiksessä arvostettu ja aktiivinen, ja sen vuoksi se minua niin kiehtoi. Hetken mielijohteesta syntynyt ajatus muokkautui vuosien saatossa intohimokseni.

 

Se, että minut valittiin hallitukseen ykkösellä, saattoi olla puhdasta sattumaa, mutta se, että pääsin vielä puheenjohtajaksi, on ollut minulle suuri luottamuksen osoitus. Se, että  ihmisestä  tuntuu, että häneen  luotetaan ja uskotaan, antaa voimaa ja  hyvän olon. Sen lisäksi, että olen kokenut luottamusta hallituksen tehtävissä, olen kokenut sitä Etiksessä myös  ihan tavallisena opiskelijana ja ennen kaikkea ystävänä.

 

Luottamus, joka Etiksen henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä on,  ei ole itsestäänselvyys. Se, että opettajat kuuntelevat, uskovat meihin ja luottavat myös toisiinsa luo Etiksen hyvän ilmapiirin. On ollut mukava tulla oppimaan ja haastamaan omaa tieto-taitoaan, kun muut ympärillä kannustavat ja kunnioittavat toinen toistaan. Toivon, että tämä henki jää Etikseen meidän jälkeemmekin.

 

Kiitokset

Haluaisin vielä lopuksi kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä opiskelijoita sekä opettajia, joiden kanssa on saanut jakaa nämä vuodet. Haluan kiittää myös Anua, Inkaa ja Ritvaa yhteistyöstä sekä muuta koulumme henkilökuntaa, joka myös on luonut koulumme viihtyisyyttä. Kaikista suurin kiitos menee meidän rehtorillemme Harrille, joka on Etiksen sykkivä sydän ja ehkä jopa liiman tärkein ainesosa, sillä Harri pitää koko paketin kasassa.

Te kaikki osoititte minulle, että Etis on paljon muutakin kun vain Suomen paras lukio.

 

Nyt on aika astua ovesta ulos, mutta tiedän, että Etis on ja pysyy.

 

<3 Liisa Tenhovuori

 

Kuva: Mirja-Liisa Kauppila

 Briefly in English »

Yhteystiedot

Etelä-Tapiolan lukio
Ahertajantie 5
02100 Espoo · Katso kartalla »

Rehtori Harri Rinta-aho
etunimi.sukunimi@espoo.fi
050 428 9440

IB Coordinator David Crawford
forename.surname@espoo.fi
09-81639109

Kaikki yhteystiedot »