Keskiaikaa etsimässä

Etelä-Tapiolan Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa -kurssin ryhmä vieraili viime lokakuussa Lohjalla, Turussa, Naantalissa ja Sammatissa selvittääkseen, millaista Suomessa oli katolisella keskiajalla ja vähän sen jälkeenkin.

Sarjakuvia Lohjan Pyhän Laurin kirkossa

Aikaisin keskiviikkoaamuna parkkeerasi Etelä-Tapiolan lukion pihaan pikkubussi, jonka kyytiin nousivat kymmenisen uskonnosta kiinnostunutta opiskelijaa ja lehtori Eija Suokko. Puolisen tuntia ajettuaan bussi kaarsi Lohjan vanhan kivikirkon pihaan. Lehtori Suokko muistutteli vielä ottamaan muistiinpanovälineet mukaan ja pitämään kännykkäkamerat valmiina. Nyt nähtäisiin jotain vaikuttavaa.

Lohjan kirkon kattoa tervattiin. Katon alareunaan oli kiinnitetty rännit, joiden kautta ylimääräinen terva valui alas isoihin saaveihin. Vaikka terva tavallaan kasvaakin puussa, ei sitä silti kannata hukkaan heittää. Opas otti meidät vastaan kirkon pihalla ja toivotti tervetulleeksi Lohjalle, Suomen neljänneksi suurimpaan kesämökkipitäjään, ja Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon, Suomen kolmanneksi suurimpaan keskiaikaiseen kivikirkkoon. Kirkko on 22 metriä leveä, 40 pitkä ja 34 korkea. Vaikka kaupunkilaisena onkin tottunut kookkaisiin rakennuksiin, tuntui olo silti pieneltä kirkon vieressä seistessä.

Ulkosaarnastuolin eli keskiaikaisen someluukun alla olevasta ovesta astuimme sisään asehuoneesseen. Yhtään pyssyä tai miekkaa siellä ei enää ollut, mutta oppaamme kertoi, että  ihmisillä oli tapana ottaa pitkälle kirkkomatkalle mukaansa erilaisia terä- ja myöhemmin tuliaseita siltä varalta, että matkalla sattuisi törmäämään varkaaseen tai maukkaaseen paistiin. Kirkkosaliin asti ei toravehkeitä sopinut ottaa, joten ne jätettiin asehuoneeseen samalla tavoin kuin nykyään saattaisi jättää sateenvarjon eteiseen.

Kirkkosaliin astuessamme aukeni eteemme väreillä höystetty sarjakuva aiheesta Raamatun kertomukset. Siellä täällä oli myös kuvattu pyhimys jos toinenkin, mukaan lukien Pyhä Laurentinus, kavereiden kesken Lauri, joka kärsi marttyyrikuoleman 200-luvun puolivälissä ja jolle kirkko on omistettu. Pyhimykset olivat hyvin suosittuja keskiajan Euroopassa: käsitys vuoden kulusta perustui pyhimyskalenteriin ja erilaisten pyhimysten päiviin, heille osoitettiin rukouksia ja omistettiin kirkkoja, ja heidän elämäänsä ja kuolemaansa liittyvät legendat olivat aikansa Holllywood-viihdettä. Taivaan Isä tuntui monesta ehkä vähän liian mahtavalta ja etäiseltä; esimerkiksi elävältä grillattua Pyhää Lauria oli helpompi pyytää toimimaan rukousten välittäjänä.

 

 

Pyhä Birgitta ja Turun birgittalaisluostari

Matkalla Lohjalta Turkuun pikkubussin matkatelevisiossa pyöri video Pyhästä Birgitasta. Jos joku väittää, että vain miehillä oli keskiajalla valtaa, hän ei selvästikään ole tutustunut ruotsalaiseen Birgitta Birgerintyttäreen. Pyhää Birgittaa pidettiin jo elinaikanaan 1300-luvulla elävänä pyhimyksenä, ja hänellä oli merkittävää vaikutusvaltaa sekä poliittisissa että hengellisissä asioissa. Hänen kokemansa ilmestykset kirjoitettiin muistiin, käännettiin ruotsista latinaan ja levitettiin ympäri Eurooppa. Hän kirjoitti neuvoa antavia kirjeitä aikansa mahtimiehille ja vaati esimerkiksi Paavin palauttamista takaisin Roomaan Avignonista, jossa tämä oli Ranskan kuninkaan valvonnassa Baabelin vankeudessa. Vähän Birgitan kuoleman jälkeen aloitti Vadstenassa toimintansa ensimmäinen birgittalaisluostari, jonka tytärluostari Turussa oli matkamme seuraava etappi.

Luostarin kappelissa saapui ilokseni meitä tapaamaan sisar Marja-Liisa, joka vuosi sitten esitteli etisläisille Rooman birgittalaisluostaria. Hän oli saapunut Suomeen leikkauksen takia ja jäänyt Turkuun toipumaan vähän pidemmäksi aikaa. Turun luostari on sisar Marja-Liisan mukaan roomalaista sisarustaan rauhallisempi paikka, sillä Rooman birgittalaisluostarissa toimitetaan paljon hallinnollisia asioita ja siellä on muutenkin toimintaa paljon enemmän. Kappelin etupenkeissä kuunneltiin kiinnostuneena sisaren selostusta luostarielämästä. Kysymyksiäkin esitettiin: espoolaisia nuoria kiinnosti esimerkiksi kännykän käytön säännöstely. Sisar Marja-Liisa totesi, ettei kännyköiden käyttöä oikeastaan voi kieltää, mutta sen kanssa toimimiseen on löydettävä sopivat pelisäännöt. Kuitenkin, jos luostarissa on oikeasti omasta kutsumuksesta, ei älypuhelimille sisaren mukaan jää aikaa.

 

Kirkkokierroksia Turussa, Naantalissa ja Sammatissa

Koska sisaret alkavat olla jo aika iäkkäitä, ei heidän jaksamisensa enää riitä lounaantarjoamiseen, joten tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin turkulaisessa Hesburgerissa ennen seuraavaa kohdetta, Turun tuomiokirkkoa. Siellä  pirteä ja sanavalmis legendaopas, Aiju von Schöneman, valaisi meille Turun historiaa ja nykyisyyttä. Turkulaisista voi olla montaa mieltä, mutta sisukkaita sissejä he ainakinovat olleet: kestäneet reformaation, pienen jääkauden, kaiken maailman kulkutaudit,isonvihan, pikkuvihan, jatkosodan pommitukset, Robinin ja vuoden 1827suurtulipalon, joka poltti mennessään tuomiokirkon, Turun Akatemian ja kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti 11 000 kodittomaksi talven nurkilla. Opas muistutti myös, että vaikka suomalaisista suuri  osa on korkeintaan tapauskovaisia, ei pidä unohtaa, kuinka suuri vaikutus kristinuskolla on ollut suomalaiseen kulttuuriin. Turkulaisten suusta tuttu “kyl maar” -lausahduskin on muunnos fraasista “kyllä Maria”.



Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä tutustumassa Naantalin ja Sammatin kirkkoihin. Päivä oli ollut pitkä, ja matkalla alkoivat opiskelijoiden silmätluomet lurpahdella ja pää hytkyä hiljaa tien töyssyjen tahtiin. Sammatin kirkko oli matkan ainut puukirkko. Siellä saimme kuulla kirkonkellojen soitosta ja pienen seurakunnan vaikeuksista. 1800-luvun lopulla halveksittiin pieniä kirkkoja ja Lohjan pienen naapuripitäjänkin kirkolta vietiin kappelioikeudet. Sammatissa syntynyt Elias Lönnrot onnistui kuitenkin saamaan erityisoikeudet, joiden varjolla kirkossa voitiin edelleen pitää erilaisia toimituksia. Kappelioikeudetkin saatiin lopulta takaisin. Nyt kengässä hiertää enää lohjalaistaminen ja Sammatin seurakunnan liittäminen osaksi Lohjan seurakuntaa.

Jatkuva ulkomaanmatkailu, iänikuiset aurinkorannat, Hollywoodit ja Keski-Euroopan miljoonakaupungit saavat unohtamaan, että kotimaassakin voi matkustaa. Päiväretki Turkuun muistutti, että myös Suomessa on paljon näkemisen arvoista: paikkakuntia, museoita, kirkkoja, katuja, kahviloita ja kauppoja täynnä tarinoita, täynnä elämää.

 

Kuvat ja teksti: Iida Vesanto 14N

 Briefly in English »

Yhteystiedot

Etelä-Tapiolan lukio
Ahertajantie 5
02100 Espoo · Katso kartalla »

Rehtori Harri Rinta-aho
etunimi.sukunimi@espoo.fi
050 428 9440

IB Coordinator David Crawford
forename.surname@espoo.fi
09-81639109

Kaikki yhteystiedot »