Fiktiivisten maailmojen matkaajan muistoja Worldconista

Lomilta palaavien koululaisten valuessa takaisin rakkaisiin opinahjoihinsa täyttyi Helsingin Messukeskus eri puolilta maailmaa Suomeen matkanneista scifi- ja fantasiafaneista. Jos sattui liikkumaan Helsingin Pasilassa 9. – 13.8., saattoi huomata kaulassa heiluvia värikkäitä nauhapötköjä, jotka päivien lähetessä sunnuntaita pitenivät pitenemistään.

Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävä Worldcon houkutteli paikalle yli 6000 kävijää kuuntelemaan paneeleja, osallistumaan work shopeihin, jonottamaan nimikirjoituksia, kokemaan konsertteja ja luomaan uusia tuttavuuksia samanhenkisten fiktiivisten maailmojen matkailijoiden kanssa.

Worldcon eli World Science Fiction Convention järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1939; tämän vuoden tapahtuma oli järjestyksessä 75. Useimmiten Worldcon on järjestetty Yhdysvalloissa, mutta tapahtuman isäntinä ovat saaneet toimia myös monet Euroopan maat, esimerkiksi Saksa, Alankomaat ja Iso-Britannia. Tapahtumapaikka päätetään demokraattisesti: jokaisessa Worldconissa on mahdollista äänestää tulevien conien kohdemaista. Pitkällisen lobbauksen ja suomalaisten fanien korkean äänestysprosentin avulla joutui tämä scifi- ja fantasiatapahtuma vihdoinkin myös tänne Pohjolaan.

 

Tilaongelmia ohjelman runsaudesta huolimatta

Ohjelmaa oli tapahtuman aikana niin paljon, ettei kaikkeen hauskaan ehtinyt mitenkään osallistua. Keskiviikkoaamuna olin saapunut Messukeskukseen aikaisin välttääkseni pitkät jonot rekisteröitymistiskille. Nuorten huoneen avautumista odotellessani selailin hiljakseen ohjelmalehtistä ja ympyröin kaikki hauskalta vaikuttavat luennot ja paneelit. En osannut vielä aavistaa, kuinka monta niistä joutuisin jättämään väliin. Ongelmana ei ollut niinkään yrittämisen puute vaan käytännön järjestelyt: kun yksi paneeli loppui, oli kymmenen minuuttia aikaa ehtiä seuraavaan, joka saattoi olla toisella puolella Messukeskusta tai jopa Pasilan kirjastossa. Järjestäjät eivät myöskään osanneet ennakoida yksittäisinä päivinä tapahtumaan valuvan ihmismäärää, sillä arvioit kävijämäärästä perustuivat ennakkoon ostettuihin jäsenyyksiin ja päivälippuihin. Tapahtumaviikon alkaessa monet matti myöhäiset kuitenkin ostelivat päivälippuja, mikä nosti kävijämäärät reilusti yli arvioiden.

Myös erinäisten paneelien suosiota oli mahdotonta ennakoida. Luotettavan ennakkotiedon puutteessa oli monille paneeleille ja muille tapahtumille varattu liian pienet tilat, joihin kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Suosituimpiin paneeleihin oli hyvä mennä jonottamaan jo tuntia ennen niiden alkamisaikaa, jotta sai istumapaikan. Hyvää harjoitusta, jos aikomuksena on  jonain päivänä vierailla San Diegon Comic -Conissa, ehkä maailman suurimmassa eri lajityypeille omistetussa viihdetapahtumassa, jossa on tunnetusti äärettömän pitkät jonot.

 

Paneeleita, paneeleita, paneeleita

Worldconin järjestäjille on luettava ansioksi se, että tilaongelmiin reagoitiin nopeasti: Messukeskuksen kanssa neuvoteltiin uusien tilojen käyttöönottamisesta. Pääsin minäkin lopulta sisään aika moneen paneeliin ja luentoon, joista toiset sopivat lähinnä ajankuluksi, mutta toiset tuuppasivat mielikuvitukseni pyörimään ylikierroksilla. Millaista olisi yhteiskunnassa, jossa enemmistö syntyisi sokeina? Miksei missään televisiosarjassa ole tummaihoista viikinkiä? Miten paljon elävämpää tekstiä voisin saada aikaan, jos minulla olisi yksityiskohtainen kuva tarinani miljööstä? Uusia kysymyksiä ilmestyi kuin senttejä Saunalahden mainoksessa.

Ehdottomia suosikkipaneeleitani olivat The Medieval Mind and Fantasy Literature, Positive Disability in SFF, Loses Something in the Translation: Conveying Humor, Idioms, and Cultural Concepts Across Languages, The Times That Shaped Science ja Gender and ”Realistic History”. Näitä kuunnellessa valomerkki tuntui joka kerta tulevan aivan liian aikaisin.

 

Ajat muokkaavat tiedettä

The Times That Shaped Science –paneelissa keskusteltiin historian tapahtumien vaikutuksesta tieteeseen ja sen tekemiseen. Usein kuvitellaan, että historian tiedemiehet ja -naiset olivat jonkinlaisia erakoita, jotka istuskelivat itsekseen korkeassa tornissa, pohtivat syntyjä syviä ja yhtäkkiä hups vain keksivät matemaattisia kaavoja ja painovoimalakeja.

Mielikuva tieteestä historiasta ja yhteiskunnasta irrallisena ilmiönä ei voisi olla kauempana totuudesta. Tieteeseen on aina vaikuttanut esimerkiksi se, millä tutkimus rahoitetaan. Renessanssiaikana tieteen tekijät - joita siihen aikaan kutsuttiin luonnonfilosofeiksi - olivat erinäisten hovien palkkalistoilla. Ei siis kannattanut kirjoitella mitään, mikä ei vastannut oman rahoittajan mieltymyksiä. Kun lukutaito pikkuhiljaa levisi tarpeeksi laajalle ja kirjojen myyntitulot kasvoivat, vaihtui yleisö hoviherroista tavalliseksi kansaksi ja muiksi tieteentekijöiksi.

Paneelissa puhuttiin myös talouden vaikutuksesta tieteeseen, ja eräs panelisteista, joka luennoi yliopistossa tieteen historiasta, kertoi pöllämystyttäneensä opiskelijat valitsemalla oppikirjaksi teoksen Italian kaupunkivaltioiden finanssijärjestelmästä 1500-luvulla. Mahtoi olla mukava yllätys niille, jotka luulivat päässeensä eroon taloustieteistä.

Arvoisia kunniavieraita ja tapahtumaa jokaiseen makuun

Jos paneelikeskustelut eivät innostaneet, löytyi Worldconin ohjelmaoppaasta runsaudensarvellinen muuta tekemistä. Lukuisat kirjailijavierailijat poukkoilivat ympäriinsä messuvieraiden eli coni-kävijöiden joukossa, ja jos kovaksikeitetty fani tahtoi saada muutakin kuin ohimenevän vilkaisun, oli hänellä mahdollisuus jonottaa idolinsa nimmaria ennalta määrättyinä ajankohtina. Hyvällä lykyllä saattoi vierailijoiden joukosta bongata jopa itse George R. R. Martinin!

Jokaiseen Worldconiin kutsutaan myös kunniavieraita, joiksi tänä vuonna kutsun saivat kirjailijat Walter John Williams, Johanna Sinisalo, Nalo Hopkins ja John-Henri Holmberg sekä taiteilija Claire Wendling, joka ei tosin valitettavasti sairauden takia päässyt paikalle. Work shopeja, Hugo Awards –palkintoseremonia, tansseja, bileitä, konsertteja, larppeja, pelihuone, nuorten ja lasten tilat, esitelmiä, luentoja, elokuvanäytäntöjä, myyntisali – kaikkea tätä oli tarjolla aktiivisille coni-kävijöille.

Worldcon lähti, inspiraatio jäi

Sunnuntai tuli vastaan aivan liian nopeasti. Vielä olisi tehnyt mieli kierrellä myyntisalissa tai tanssahdella pari suomalaista perinnetanssia jossain work shopissa. Ehkä oli kuitenkin onni, että Worldcon 75:kin loppui aikanaan: kukkaroni alkoi käydä vähän liiankin kevyeksi. Parasta tapahtumassa olivat ehdottomasti siellä kuullut ja käydyt keskustelut, tavatut ihmiset ja tehdyt oivallukset.

Sain eräältä australialaiselta naiselta kauniin sileän kiven, joka hänen mukaansa on pala Australiaa. Samainen nainen kehotti minua kirjoittamaan blogia, koska minulla on “viisaita aatteita”. Blogista en tiedä, mutta sunnuntai-iltana kotiin päästyäni alkoivat sormet armottomasti syyhytä näppäinten perään. Inspiraatio kirjoittaa heräsi taas talviunilta ja silmät ryhtyivät seulomaan lähiympäristöä mahdollisten tarinoiden toivossa. Nähtäväksi jää pääseekö joku niistä tarinoista vielä paperille.

Teksti ja kuvat: Iida Vesanto

Lähteet: http://www.worldcon.fi/whos-coming/goh/

https://en.wikipedia.org/wiki/Worldcon

 Briefly in English »

Yhteystiedot

Etelä-Tapiolan lukio
Ahertajantie 5
02100 Espoo · Katso kartalla »

Rehtori Harri Rinta-aho
etunimi.sukunimi@espoo.fi
050 428 9440

IB Coordinator David Crawford
forename.surname@espoo.fi
09-81639109

Kaikki yhteystiedot »