Opintomatka Nepaliin avarsi ja kosketti

 

“Täällä tuoksuu Thaimaa”, joku huudahtaa. Auton ikkunasta hahmottuvat vain talojen ääriviivat. Ajovalot osuvat kulkukoiralaumaan. Katse ajautuu roskakasoihin, joita kukaan ei tule koskaan siivoamaan. Jalka etsii vapaata tilaa skootterin ja taksin välistä. Tööttien keskeltä korviin kantautuu tutun äänen huuto: “Onko kaikkien varpaat vielä mukana?” Oikealta puolelta kauppias huudahtaa: “Come here and spend some money!”, kun taas seuraava huivikauppias huomauttaa: “Looking is free!” Vaikuttaa siltä, että olemme saapuneet Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun, joka on noin miljoonan nepalilaisen koti.


Etelä-Tapiolan lukiolla on Nepalissa 40 kummioppilasta, joiden koulunkäynnin Nepal-projekti kustantaa. Kaikki kummioppilaat ovat kastittomia, noin yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria. Vähävaraisissa perheissä erityisesti tyttöjä tarvitaan kotona äidin apuna, minkä vuoksi valitettavan harva heistä pääsee kouluun. Siksi kummioppilaistamme onkin aina vähintään puolet tyttöjä. Oppilaiden tukemiseksi leivomme mokkapaloja, myymme joulukortteja ja palautamme koululle kertyneet pullot. Pienillä teoilla saamme aikaan paljon hyvää.

Projektin käynnisti vuonna 2006 koulumme entinen historianopettaja Leena Mäkilä. Hän löysi tiensä Nepaliin poikansa kautta, joka työskenteli Kathmandussa Suomen suurlähetystössä. Suomeen palattuaan Leena halusi auttaa nepalilaisia lapsia ja nuoria. Syntyikin ajatus Etelä-Tapiolan lukion Nepal-projektista. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, lokakuun 2016 loppupuolella, 13 etisläistä suuntasi kylmästä Espoosta Nepalin lämpöön reput täynnä hammasharjoja ja mieli avoinna kokemuksille.


Boudhanath, Buddhan stupa, Kathmandu

Ensimmäisenä aamuna kylmän suihkun jälkeen suuntasimme Kathmandun lämpimille kaduille. Edellisillan ääriviivat hahmottuivat, ja Kathmandun värit tulivat esiin: keltaiset talot, naisten punaiset kurtat ja kojujen värikirjo. Ihmeteltyämme aikamme Kathmandun aamuruuhkan vilinää suuntasimme vierailulle Suomen sinivalkoiseen suurlähetystöön. Kiinnostavan vierailun jälkeen saimme tilaisuuden tutustua Kathmandun nähtävyyksiin ja kauppoihin taivaallista ruokaa unohtamatta.


Pashupatinath, Hindujen ruumiinpolttotemppeli, Kathmandu

Nepalin maaseutu ja kummioppilaat

Matkan lähestyessä puoltaväliä oli aika suunnata Kathmandun saasteista kohti maaseudun vuoristoalueita. Mitä kauemmaksi Kathmandun keskustasta ajoimme, sitä kuoppaisemmaksi ja mutkaisemmaksi tie muuttui. Kuljettajamme mielestä jyrkimmät mutkat ja pahimmat rotkojen kohdat tuntuivat olevan parhaita ohituspaikkoja. Pikkuhiljaa kaduilla oli tilaa lehmille ja teiden reunoilla banaanipuille. Vuoret tulivat yhä lähemmäksi niitä peittävän saastepilven hälvetessä. Oli helpompi hengittää.



Syksyn mittaan etisläiset olivat keränneet vaatteita Nepaliin vietäväksi. Pysähdyimme patikoinnilla pieneen kylään, jossa oppaamme auttoivat jakamaan vaatteet.

Seuraavana päivänä koitti matkan kohokohta: kummioppilaiden tapaaminen. He olivat saapuneet leirintäalueelle yön aikana, ja kun aamulla kömmimme ulos teltoistamme, vaihdoimme ujot tervehdykset. Seuraavien päivien aikana tutustuimme kummioppilaisiin paremmin yhteisen tekemisen ja naurun myötä. Laskimme koskea, rakensimme hiekkalinnoja rannalla, otimme selfieitä, leikimme tervapataa ja tanssimme nepalilaiseen tyyliin. Viimeisenä päivänä järjestimme kummioppilaille pienen bazaarin, jossa he saivat valita tuomistamme vaatteista itselleen ja perheelleen sopivia. Jokainen sai myös mukaan hygieniapaketin, joita keräsimme Etiksessä yhteisvoimin. Illalla saatoimme nepalilaisoppilaat bussille. Vaikka aikaa tutustumiseen oli vähän, kummioppilaiden tapaaminen toi aivan uuden merkityksen projektille ja motivaatio mokkapalojen leipomiseen kasvoi huimasti.


Kummioppilaiden joukosta nousi esiin 18-vuotias Rubita (kuvassa toinen vasemmalta keltaisissa housuissa ja ruskeassa takissa). Tämän rohkean, hymyilevän ja ystävällisen nuoren unelmana on valmistua nepalin kielen opettajaksi.

Kiitos, Nepal

Viimeisenä iltana taksien, mopojen, rekkojen ja riksojen töötit eivät enää pelästyttäneet eikä varpaiden puolesta tarvinnut pelätä. Olimme tottuneet liikennettä ohjaileviin poliiseihin, sotkuisiin sähköjohtoviritelmiin ja niillä kiipeileviin apinoihin sekä kaksikymmentä senttiä maksaviin vesipulloihin. Reppu oli tyhjennetty hammasharjoista ja täytetty ikimuistoisilla kokemuksilla. Lentokoneessa torvisinfoniaa olikin jo ikävä.


Teksti Johanna Vuorinen 15D & Liisa Holmstén 15C

Kuvat Johanna Vuorinen, Liisa Holmstén, Sofia Ojasalo ja Netta Jekkonen

 

Etan@ on Etelä-Tapiolan lukion oma lehti, jonka jutut ovat opiskelijoiden kirjoittamia.

Etan@ uutisoi koulumme tapahtumista ja juhlista, haastattelee koulumme opiskelijoita ja henkilökuntaa sekä kirjoittaa juttuja ympärillämme tapahtuvista asioista. Jos olet innokas kirjoittamaan, osallistu toki ja hanki samalla kurssi plakkariin! Koulun lehti -kurssin voi liittää myös Mediadiplomi-opintokokonaisuuteen.

Etanan toimitus lukukaudella 2013-2014