Näkökulmaa maailman toiselta laidalta

Etiksen käytävillä ja tunneilla pyöri tänä keväänä nuori nainen. Hänen on huhuttu olevan “opettajavaihtari”, ja oppilaiden keskuudessa on supistu, että eikös hän ole siitä kahvimainoksesta; näyttää jotenkin tutulta. Hän hymyilee paljon ja puhuu ihanalla murteella. Hänen nimensä on Ling Sharonchoi.


Ling on hongkongilainen opiskelija. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa englannin opettajaksi ja on vieraillut harjoittelemassa myös Etiksen oppitunneilla. Ling kertoo asuvansa Pasilassa opiskelija-asunnossa. Hän kuvailee tohkeissaan ihanaa pyöräreittiään halki Helsingin Saunalahden, Kuusisaaren ja Lehtisaaren. “Joskus on niin kaunista, että jään vain katselemaan merelle, ja unohdan katsoa, minne ajan.”

Ling tuli ensimmäisen kerran Suomeen vuonna 2007. Silloin hän oli  vaihto-oppilaana pohjoiskarjalaisessa lukiossa. “Mutta miksi Suomessa?” kummastelee vaatimaton suomalainen. Lingin vastaus on yksinkertainen: hän halusi kokea jotakin erikoista ja erilaista. “Anteeksi nyt, mutta Ranska ja Italia ovat liian tylsiä”, Ling naurahtaa. “Niinpä valitsin Euroopan kartasta jonkin eksoottisen maan.” Hän halusi kokea aivan erilaisen sään, kulttuurin ja kielen, ja sehän Suomessa onnistui.


Selviytymispaketilla alkuun

Vaihtovuoden jälkeen oli aika palata takaisin Hongkongiin. Ling sanoo osan sydämestään jääneen  kuitenkin Suomeen. Hän kaipasi suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa, joten kun lukio Hongkongissa oli suoritettu, hän suuntasi takaisin Suomeen: tällä kertaa Helsingin yliopistoon.

Lingin ensivaikutelma suomalaisista oli kaikin puolin positiivinen. Polvijärven pienellä paikkakunnalla maailman toiselta puolen tuleva nuori otettiin vastaan ilolla ja mielenkiinnolla: “Olin kuin alien. Kaikki kutsuivat mut kotiinsa ja esittelivät miulle suomalaista kulttuuria.” Lingin mukaan suomalaiset eivät vaikuttaneet – vastoin kaikkia stereotypioita – jäykiltä tai ujoilta. Joskus hän kuitenkin mietti turhautuneena: “Miten saan teiän suut auki??” Lingin mukaan lukion vaihtovuosi oli kaikesta huolimatta oikea “honeymoon”; arkinen totuus on iskenyt nyt uusintakierroksella  yksin asumisen ja yliopisto-opiskelujen myötä.

Ling puhuu todella sujuvasti suomea. Hän kertoo, että hänen lukioaikainen isäntäperheensä ei osannut lainkaan englantia, minkä vuoksi suomea täytyi oppia nopeasti. Ennen Suomeen-tuloaan hän oli opetellut kieltä vain selviytymispaketillisen: “moi”, “huomenta” ja “nälkä”. Polvijärvellä hän oppi kielen kuitenkin hämmentävän nopeasti: “Elokuussa tulin, ja joulukuussa mie rupesin jo höpöttelee aika paljon.”


Samanlaisia paineita

Kun kysyimme, mikä on Lingin lempiasia Suomessa, hän hihkaisee heti, ilman pienintäkään epäröintiä: “Karjalanpiirakka!” Inhokkiasiaa hänellä ei taida olla. Monet asiat ovat muuttuneet  pikkuhiljaa herkuiksi – jopa mämmi. Avantoonkin hän hyppäsi heti! Salmiakki ja makaronilaatikko eivät kuitenkaan ole hänen ykkösherkkuaan. Ling tuo esiin myös suomalaisen yksilöllisyyden ja itse pärjäämisen ihannoinnin, jota hän ei täysin kuitenkaan kannata. “Jos puhutte lisää toistenne kanssa, ehkä te ootte iloisempia.” Hongkongissa tehdään asioita enemmän ryhmässä, mutta toisaalta hänen mielestään yhteiskunnan paine on siellä jopa liian kova.

Kysyttäessä vapaa-ajan vietosta Ling naurahtaa: ”Jos mulla on vapaa-aikaa.” Ainakin monelle meistä etisläisistä toteamus on tuttu, eikä Lingin elämä tunnu olevan yhtään vähemmän kiireistä. Hän on aktiivinen monella tavalla ja monissa asioissa, mutta mainitsee kuitenkin rentouttavan vapaa-ajanvieton aktiviteeteikseen muun muassa tanssin, joogan ja musiikin kuuntelun. Sopivaa tanssipaikkaa on Lingin mukaan hieman hankala löytää, mutta esimerkiksi musiikkia hän kuuntelee kuulokkeilla lähes jatkuvasti. Toki tämä ilopilleri mainitsee viettävänsä vapaa-aikaa myös kavereiden kanssa, esimerkiksi ulkona syömässä, niin kuin moni muukin suomalainen.

Kulttuurieroista suomalaisten ja honkongilaisten välillä ensimmäisen esimerkin Ling löytääkin juuri  ravintolakäyttäytymisestä: honkongilaisille on kuulemma  tyypillistä sukulaisten välille syttyvä riita siitä, kuka toimii maksumiehenä. Saunaan Honkongissa taas menevät vain keski-ikäiset miehet mimmijahdissa, Ling kuvailee toiseksi selkeäksi eroksi kulttuurien välillä.

Suurin ero on kuitenkin luonnollisesti kieli. Lingin äidinkieli on Kantonin kiina, joka on tämän mukaan vielä mandariinikiinaakin haastavampaa ja siksi myös hyvin vaikea oppia. Erityisiä hankaluuksia kielessä tuottaa sanojen kieli- ja kirjoitusasujen poikkeaminen toisistaan. Lisäksi Kantonin kiinassa on erilaisia intonaatioita, joita voi olla samalla sanalla jopa yhdeksän - ja jotka tietysti vaikuttavat myös sanan merkitykseen. Kielessä ei myöskään ole helposti opeteltavaa peruskielioppia, vaan ”sanat vaan on niin kuin ne on”, Ling nauraa.


Munakoison ikävä

Lingiltä molemmat kielet taittuvat sujuvasti, ja jo lyhyen juttutuokion perusteella voi olla varma, että hän pärjää Suomessa ilman suuria kielellisiä ongelmia. Pärjäämiseen ulkomailla liittyy silti varmasti muutakin, ja koti-ikäväkin luultavasti pääsee välillä yllättämään. Tiedustellessamme suurimpia ikävöinnin kohteita Ling huudahtaa viivyttelemättä ”Ruoka!” Ei kiinalaisten ravintoloidenkaan ruoka Suomessa vastaa Lingin mukaan oikeaa kiinalaista, mihin vaikuttavat tietenkin erilaiset raaka-aineet ja niiden saatavuus. Eniten Ling kertoo ikävöivänsä kunnon munakoisoa. Hän myös toteaa mieluiten kokkaavansa itse kotona; ehkäpä hän pääsee siellä lähemmäs aitoja kiinalaisia makuja.

Hongkongissa ihmiset kuitenkin Lingin mukaan syövät paljon ulkona, juuri sitä aitoa kiinalaista. Ihmisillä on tosin myös jatkuva kiire, joten ulkona syöminen on pikemminkin viikonloppuaktiviteetti. Ling kertoo monien aikuisten tekevän arkena ylitöitä ilman palkkaa ja opiskelijoiden opiskelevan non-stopina ympäri vuoden. Ei siis ihmekään, että Ling kuvailee kiinalaiset hyvin väsyneiksi. Suosituksi ajanvietteeksi hän mainitsee länsimaalaisten aktiviteettien, kuten vaikkapa elokuvissa käymisen, lisäksi patikoimisen, jonka pariin hongkongilaiset pakenevat keskustan hälyä. Kesällä hän kuitenkin kertoo senkin olevan hankalaa kuumien lämpötilojen vuoksi.

Suomessa Ling ei tunnu erityisemmin kavahtavan kylmyyttä tai edes pimeyttä. Toisaalta hän on ehkä jo tottunut niihin. Vaikka siitä onkin jo kauan, tuntuvat monet asiat painuneen hyvin Lingin mieleen, sillä hän pystyy kuvailemaan kokemaansa hyvinkin tarkasti. Ling toteaakin Etiksen olevan hyvin erilainen koulu verrattuna hänen vaihtovuotenaan käymänsä kouluun. Ensivaikutelma Etiksestä oli kuulemma hänelle hyvin sekava, ja jo pelkästään rakennukseen löytäminen tuotti aluksi ongelmia. Paikkoihin ja ihmisiin tutustumisen jälkeen Lingin mielikuva Etiksestä kuitenkin selkiytyi, ja hänelle jäi koulusta oikein positiivinen kuva. Kuvaillessaan koulua Ling mainitsee ensimmäiseksi ahkerat opiskelijat sekä mukavat ja motivoituneet opettajat.

Maksullinen stressiVaikka Linginkin havaintojen mukaan Etiksen opiskelijat työskentelevät kovasti, on meillä kuulemma pienet paineet verrattuina hongkongilaisiin kouluihin. Eikä tämä ole  mikään ihme. Opiskelu Hongkongissa maksaa, joten opiskelijat haluavat suorittaa tutkintonsa mahdollisimman nopeasti ja lopettavat opiskelunsa lähes aina kandidaattitutkintoon. Ling selittää suomalaisen koulun olevan muutenkin rennompi paikka, sillä meidän ilmapiirimme on vapaampi  muun muassa siksi, ettei koulussa korosteta hierarkiaa. Hongkongissa opettajia ei kutsuta etunimillä vaan Mr/Mrs/Ms + sukunimi –rakenteella, kuten englanniksi  on yleensäkin tapana. Hongkongilaiskoulujen opetus tapahtuukin yleensä englanniksi, mutta myös kiinankielisiä kouluja totta kai on. Joissain tapauksissa opiskelijat voivat opiskella molemmilla kielillä, sillä Lingin kertoman mukaan hongkongilaiset opiskelijat jatkavat usein koulupäivän jälkeen toiseen kouluun jatkamaan vielä opiskelua. Lisäksi opiskelua jatketaan vielä kesäaikaankin, joten se tosiaan on kokoaikatyötä!

Myös honkongilaisilla opettajilla on paljon töitä, eivätkä he aina kykene paneutumaan kunnolla opetukseen tunneilla, sillä heillä on niin paljon asioita hoidettavanaan. Ling arvostaakin suuresti Etiksen opettajien läsnäoloa ja opetukseen paneutumista. Ainoaksi kritiikin aiheeksi nousee suomalaiskoulujen yhteisöllisyys, joka on kiinalaisten koulujen kanssa aivan eri maata. Suurimman eron yhteisöllisyyteen tuo varmasti koulun ulkopuolisen ajan käyttö. Honkongissa monissa kouluissa järjestetään paljon vapaa-ajantoimintaa, siinä missä suomalaiset opiskelijat katoavat oppituntien päätteeksi nopeasti omille teilleen.


Maailman pelastamista ja maailmanmatkaamista

Lingin omat tiet ovat tulevaisuuden suhteen hyvin avoinna, eikä hän haluakaan ottaa niistä mitään stressiä. ”Olen oppinut että en suunnittele, niin en stressaa”, hän toteaa iloisesti. Tällä hetkellä tärkeintä hänelle on ruokahävikin pienentämistä ajava start up -yritys. Yrityksellä on jo oma sovellus, joka kertoo käyttäjälle tämän lähiruokakaupoissa olevien ruokatuotteiden alennettuja hintoja eli useimmiten viimeistä käyttöpäiväänsä lähentelevien tuotteiden olinpaikan. Sovelluksen  tarkoituksena on säästää kuluttajan rahoja ja olla omalta osaltaan mukana luonnon pelastamisessa.

Lisäksi Ling kertoo haaveistaan matkustaa esimerkiksi Kanadaan, Uudessa-Seelantiin tai Belgiaan lähitulevaisuudessa. ”Haluavan maistaa aina kaikkea vähän erilaista” hän kuvailee. Suomen Ling toteaa kyllä hyväksi asuinpaikaksi, mutta naurahtaa kaipaavansa välillä vähän kipinää. Ling ei siis ota paineita myöskään asuinpaikastaan, vaan on avoin uusille ideoille ja  mahdollisuuksille. Hän kehottaakin etisläisiä ja kaikkia muitakin stressaajia tekemään samoin: olemaan  ottamatta elämää liian vakavasti.

Katso tästä Lingin haastattelu, joka videoitiin Espoon modernin taiteen museossa Emmassa WeeGee-talolla:


Teksti: Liisa Holmstén ja Mirja-Liisa Kauppila

Video: Kalle Koivu