Asioilla on tapana järjestyä

Etelä-Tapiolan lukion pitkäaikainen koulusihteeri Irja Asikainen saa tämän lukuvuoden päätyttyä työelämän urakkansa tehtyä ja jättää meidät etisläiset.

Aiemmin Pohjois-Tapiolan lukiossa koulusihteerin sijaisena työskennellyt Irja tutustui Etelä-Tapiolaan tuttunsa kautta ja aloitti koulusihteerinä täällä syyslukukauden 2002 alkaessa. Hän kertoo, että sihteerin työssä hänelle tärkeintä on se, että saa työskennellä ihmisten kanssa. Irjan mukaan työhön ei ole erityistä koulutusvaatimusta, mutta Etiksessä välttämätöntä on englannin kielen taito, koska IB-linjan puolella on runsaasti englanninkielisiä opiskelijoita.

How can I help you?

Lisäksi hän sanoo työn olevan monipuolista. Toden totta, sillä työnkuvaan kuuluu laaja kirjo monia erilaisia tehtäviä aina taloudenhoidosta, todistusten kirjoittelusta ja oppilasrekisterin ylläpitämisestä opettajien ja opiskelijoiden auttamiseen monenlaisten pulmien selvittelyssä. ”Työnkuvaa on vaikeaa selittää suppeasti, koska siihen tosiaan kuuluu kaikenlaista”, Irja toteaa. ”Ikinä ei tule samanlaista päivää.”

Vaihtelevaa on Etiksen elämä muutenkin. Koulun arkea jo pitkään seuranneena Irja kertoo, kuinka kiireistä se yleensä on. ”Koko ajan on jotakin meneillään, hulinaa ja hälinää, ihmisiä tulee ja menee”, hän kuvailee. Etis onkin muuttunut paljon siitä, mitä se oli, kun hän tuli tänne. Nykyään kouluvuottamme piristävät useat erilaiset tapahtumat ja projektit, ja kansainvälisyys on vahvasti läsnä koulun arjessa.

Koulusihteerin työkin on muuttunut vuosien varrella. Arjesta on tullut huomattavasti hektisempää. ”Esimerkiksi mainitsemiani tapahtumia ja projekteja ei ennen järjestetty niin usein kuin nykyään, ja niiden lisääntyminen heijastuu esimerkiksi laskujen, tilausten ja ihmisten esittämien kysymysten monipuolisuudessa”, Irja kertoo. Useimmat asiat myös hoidetaan nykyään paperityön sijasta sähköisesti.

Tietotekniikan kautta työssä onkin päässyt oppimaan monia erilaisia IT-taitoja. Lisäksi kiireisyys on opettanut ottamaan rauhallisesti. Irja kertoo, että nykyään hän ei kanna liikaa huolta työasioista tai haudo niitä mielessään niin kuin kokemattomampana.

Haikeat jäähyväiset ihanille ihmisille

Irjalle parhaiten mieleen jäänyt tapahtuma Etiksessä on ollut eräässä itsenäisyysjuhlassa esiintynyt oppilaskuoro. Esitys sai raikuvat, pitkät aplodit, ja kutsuvieraatkin nousivat seisomaan. Opiskelijoista näki, että he olivat täysillä mukana. Kysyttäessä, mikä on parasta Etiksessä, vastaus tuleekin nopeasti: ihmiset. Juuri yhteishenki tekee koulustamme niin hyvän paikan. Koulumme on Irjan mukaan tehty älykkäistä, huumorintajuisista ja aikaansaavista etisläisistä.

Irja kertoo, että hän on viihtynyt todella hyvin. ”Päällimmäisenä on outo ja haikea olo”, hän kuvailee ajatuksiaan Etiksestä lähdöstä. ”Täällä on kuitenkin käyty joka päivä töissä, mutta yhtäkkiä en tänne enää tule.” Hän sanoo, että päivittäiset rutiinit muuttuvatkin hieman, mikä tuntuu tietysti aika oudolta.

Kirjallisuutta ja muuta kulttuuria

Vapaa-ajallaan Irja kertoo pitävänsä esimerkiksi musiikin harrastamisesta ja taidenäyttelyiden katselemisesta. ”Ja sitten tietenkin ystävien kanssa olemisesta. Heidän kanssaan käyn esimerkiksi elokuvissa”, hän lisää.

Hänen suosikkioppiaineensa koulussa oli äidinkieli. Hän kertoo, että kirja, jota hän lukee yhä uudestaan, on ehdottomasti Aleksis Kiven merkkiteos, romaani Seitsemän veljestä. Teos on hänen mukaansa kaikkien aikojen suurenmoisin kirja. Kirjan historia on vaikuttava: onhan se sentään ensimmäisiä suomenkielisiä kaunokirjallisia teoksia! ”Henkilöhahmojen ja luonnon kuvaus on niin elävää ja kieli niin rikasta, ettei mielestäni kukaan suomalainen kirjailija ole sitä vielä ylittänyt. Henkilöt voi suorastaan nähdä ja äänenpainot kuulla”, Irja kuvailee.

Hän vertaa Seitsemää veljestä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla –trilogiaan ja Tuntemattomaan sotilaaseen ja toteaa, että niin hienoja kuin Linnan teokset ovatkin, eivät edes ne vedä vertoja sille, kuinka elävää Aleksis Kiven kerronta on. ”Seitsemän veljestä on teos, josta löytää aina jotain uutta.”

Irja antaa meille lukiolaisille elämänohjeeksi sen, että on mentävä eteenpäin positiivisella mielellä. ”Jos eteen tulee vaikeuksia, kaikki kyllä selviää. Vaikeus on nimittäin siinä, ettei tiedä, miten selviää”, hän sanoo. Siispä on opittava olemaan luottavainen, koska asioilla on tapana järjestyä.

Emilia Ala-Jääski, 15A