KUVA KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA

Helmi- ja maaliskuun vaihteessa Etelä-Tapiolan lukion  kolmas kerros muuttui IB-linjalaisten  taidenäyttelyksi. Koeviikoilta ja ylioppilaskirjoituksista tuttu sali täyttyi tyylikkäällä, merkityksellisellä taiteella. Näyttely koostui viidestä pienemmästä osasta, jotka olivat toteuttaneet viisi IB-linjan opiskelijaa: Sini Rudvin, Marco Alvarado, Elisa Korvenoja, Sara Naaman Mohammed ja Amanda Pokki.

Näyttelystä löytyi niin yhteiskuntaan kantaa ottavaa kuin taiteilijaa itseään ilmaisevaa taidetta. Tekniikkoja oli monia erilaisia, ja näyttelyssä olikin kaikkea leikkaa ja liimaa -teoksista kahvitaiteeseen. Teoksista osa ottaa kantaa luonnon tuhoamiseen ja esimerkiksi lihanjalostusteollisuuteen, ja toiset taas kuvaavat ihmiseen ja ihmisyyteen liittyviä teemoja. Esimerkiksi Alvarado ilmentää taiteessaan ihmisen erilaisia tunteita.

Amanda Pokki, Take Off

Monet teokset herättivät paljon ajatuksia ja saivat katsojan pohtimaan omaakin ideologiaa. Esimerkiksi Pokin teos Born to be eaten on radikaali ja kuvaa hyvin nykyajan lihan massatuotannon epäkohtia, jotka liittyvät epäeettisyyteen, eläinten oloihin ja ilmastonmuutokseen. Se koostuu kananmunan kuoresta, johon on liimattu kultaiseksi maalattuja, rautalankaan kiedottuja kananluita.

Korvenojan työ Ribs taas on veistos, joka kuvaa ihmisen kylkiluita. Hän kertoo pohtineensa, että luuranko on jotain, mikä meillä on syntymästä saakka aina kuolemaan asti. Toisaalta se on tyhjä kehikko, joka jää yksin jäljelle elämän jälkeen. Luurankoa pidetäänkin usein kuoleman symbolina.

Rudvin taas ottaa kantaa eläinten, etenkin sarvikuonojen, sukupuuttoon ja vangitsemiseen. Hän oli rakentanut lehdistä ja kanaverkosta virtahevon. Verkko edustaa vankeutta, jossa  suurin osa maailman virtahevoista elää tällä hetkellä, ja lehdet kuvastavat sitä, että pian niitä on olemassa vain historiankirjoissa.


Amanda Pokki: Born to be eaten Elisa Korvenoja: Ribs
Sini Rudvin: This is not a pig, nor a dog and no, this is not a hippopotamus Amanda Pokki: Motherly Love

 

Vaikka näyttelyssä oli paljon surullisia ja ajatuksia herättäviä teoksia, se sai katsojan myös hymyilemään. Esimerkiksi Naaman Mohammedin teos

Family sai tuntemaan iloa. Työ koostuu kahvilla ja musteella tehdyistä kuvista, jotka kuvastavat taiteilijan perheen ja parhaan ystävän suurta merkitystä hänelle.

Myös eräs Rudvinin teos sai hymyn huulille. Hän oli luonut värityskirjan, jossa kerrotaan tarina hevosesta ja linnusta, jotka kasvattavat yhdessä jättimäisen porkkanan. Taiteilija kertoi halunneensa kokeilla, pystyykö hän luomaan ymmärrettävän juonen ilman sanoja. Näin hän tulee ilmentäneeksi kuvien voimaa.

Marco Alvaradon teoksista yksi koostui maalatuista papereista ja pensseleistä, jotka oli sijoiteltu hujan hajan eräälle  pöydälle ja sen ympäristöön. Tämä teos muistutti hauskasti koeviikosta ja opiskelusta, jolloin siisteys on toissijaista.

Marco Alvarado Shadow of Nightmares

 

Sara Naaman: Family Elisa Korvenoja: Jellyfish Girl

 

Elisa Korvenoja: Childhood Memories

 

Teksti ja kuvat: Elli Törnqvist ja Daniela Nurkki