Nepalin kätketyt kastittomat

Keskiviikkona 7.10. Etelä-Tapiolan lukiossa kuunneltiin luentoa Nepalin kastittomista eli daliteista. Vierailijana oli lähetystyön veteraani Kirsti Kirjavainen. Aihe on tärkeä etisläisille, jotka pyrkivät tekemään oman osansa Nepalin dalitien hyväksi. Vuonna 2006 koulussa alkanut projekti tarjoaa 40 kastittomalle mahdollisuuden koulunkäyntiin.

Kirsti Kirjavainen aloitti luennon esittelemällä itsensä ja päivän aiheen: Nepalin dalitit. Hän kertoi, että hindulaisuudessa ihmiset jaetaan eri kasteihin. Kastittomat ovat huonoimmassa asemassa ja jokapäiväisen sorron kohde. Kastiton ihminen ei saa koskea ylempiarvoisia tai edes kulkea heidän talonsa ovesta. Usein dalitit myös pannaan tekemään raskaimmat työt pienellä palkalla. Kastittomien sorto onkin Nepalissa arkipäivää, vaikkei turisti sitä usein huomaakaan, Kirjavainen kertoi.

Onneksi dalitien asema on nyt  paranemaan päin, kun yli 1000 vuotta vanha sosiaalinen järjestelmä muuttuu muun maailman mukana. Tosiasia on kuitenkin, se että kuusi miljoonaa Nepalin dalitia on edelleen vailla ihmisarvoa ja kunnollista koulutusta.

Esityksensä lomassa Kirjavainen puki toisen vuosikurssin opiskelijan Elli Rossin kauniiseen punaiseen sariin ja kertoi, että Nepalissa tytöt menevät naimisiin juuri sellaisessa asussa - 40 % dalit-tytöistä menee naimisiin alle 17-vuotiaana. Yksi tapa ehkäistä näitä lapsiavioliittoja olisi tyttöjen koulunkäynnin turvaaminen. Monet dalit-tytöt kuitenkin lopettavat koulun kesken, koska heidän ei ole turvallista kulkea kouluun yksin, opetus on kallista ja sen taso huonoa. Jatko-opiskelupaikka jääkin siksi usein saamatta.

 

Mitä sinä voit tehdä?

YK on määritellyt kastijärjestelmän yhdeksi rasismin muodoksi. Tavoitteena on, että kastit olisi poistettu kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Etisläinen voi tukea nepalilaisia liittymällä koulun Nepal-projektiin, jossa hankitaan rahaa daliteille, esimerkiksi tyhjiä pulloja keräämällä. Voit tutustua dalitien tilanteeseen myös osoitteessa http://dalit.fi

Kuten Kirjavainen sanoi, “kaiken voi muuttaa, mutta ei yksin”.

 

Teksti: Daniela Nurkki 15D

Kuvat: Elina Oja