Vuosi Suomessa espanjalaisittain

Suomessa vaihtovuottaan viettävä ja Etelä-Tapiolan lukiossa kouluaan käyvä espanjalainen 19-vuotias Daniel Villaseñor on kotoisin tunnin matkan päässä Madridista sijaitsevasta pienestä Quintanarin kylästä, Toledosta.  Danielin perheeseen Espanjassa kuuluu vanhempien lisäksi isosisko, ja hän mainitsee lempiajanvietteekseen kotimaassa elokuvissa käymisen.

Suomessa Daniel asuu Espoossa isäntäperheensä kanssa, johon kuuluu kaksi isoveljeä ja yksi isosisko.  Vaihtarina Danielilla on jo kokemusta, sillä hän kertoo olleensa aikaisemminkin muutaman kuukauden vaihdossa. Lisäksi hän pitää paljon matkustelemisesta ja onkin vieraillut monessa maassa, muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Isossa-Britanniassa. Suomeen hän halusi lähteä, koska ei ole ennen käynyt aivan pohjoisimman Euroopan maissa.

Daniel kertoo, että hänelle tarjottiin kohdemaaksi myös Islantia, mutta hän halusi ehdottomasti pitäytyä ykkösvaihtoehdossaan Suomessa.  AFS-vaihto-oppilasjärjestön kautta saapunutta Danielia kiinnostaa Suomessa edistynyt koulutusjärjestelmä, ja hän halusi itse nähdä, miten koulut täällä oikeastaan toimivat, mikä siis myös houkutteli Danielia tulemaan juuri Suomeen.

Daniel kuvaa espanjalaisen ja suomalaisen koulujärjestelmän loppujen lopuksi melko samankaltaisiksi, mutta erottavaksi tekijäksi hän huomaa kuitenkin erilaisuuden esimerkiksi oppilaiden ja opettajien suhteessa; Suomessa suhteet ovat epämuodollisemmat.

Vaihtovuodesta saatua nautintoa on varmasti lisännyt se, että Daniel on Espanjassa jo päättänyt omat lukio-opiskelunsa, joten Suomessa itse opiskeluun ei ole kulunut voimavaroja.  Danielia vähän harmittaakin se, ettei hän ole kuitenkaan ehtinyt lukea suomea kovinkaan paljoa, sillä aikaa on enemmän kulunut kulttuurin harrastamiseen, kuten museovierailuihin.

Lempiaineikseen Daniel mainitsee englannin lisäksi kuvataiteen, ja hän kertookin viettävänsä suurimman osan kouluajastaan juuri Arte-luokassa.  Espanjassa kuvataiteissa ei ole samanlaisia opiskelumahdollisuuksia kuin Suomessa, ja se on hänen kotimaassaan kuulemma enemmän teorian pänttäämistä. Suomessa sen sijaan pääse oikeasti tekemään omin käsin taideteoksia, kuten veistoksia ja maalauksia.

Suomalaisia kuvatessaan Daniel mainitsee ensimmäiseksi, että monesti suomalaisista saa hieman kylmän ja ujon vaikutelman. "Espanjassa kaikki tulevat aina puhumaan vieraalle, mutta Suomessa itse täytyy mennä puhumaan muille." Daniel kuitenkin myöntää, että viileän ulkokuoren alta suomalaisista paljastuu mielenkiintoisia ihmisiä, kun meidän kanssamme vain pääsee juttuun.

Kysyessäni suomalaisesta ruoasta Danielia alkaa naurattaa. "No, rehellisesti sanottuna, jos valitsisin suomalaisen ja espanjalaisen ruoan väliltä, valitsisin kyllä espanjalaisen." Daniel kuitenkin sanoo pitävänsä suomalaista kouluruokaa ihan hyvänä, ja erityiseksi suosikikseen hän mainitsee lohen, jota hän syö mielellään monilla eri tavoilla valmistettuna. Hän myös kertoo pitävänsä salmiakista.

Kavereitakin on Suomesta löytynyt. Koulukavereiden lisäksi Daniel on ystävystynyt saman oppilasjärjestön kautta tulleiden kanssa.  Paitsi että hän on oppinut valtavasti Suomen kulttuurista, kuten saunomisesta ja ruoasta, hän on saanut oppia myös muiden vaihtareiden kotimaiden kulttuureista ja tavoista.Vaihtovuodesta hän on kertonut oppineensa ymmärtämään paljon uusia asioita, ja vuosi on tuonut avoimemman mielen erilaisia kulttuureja kohtaan.

Etisläisille Daniel haluaa erikseen sanoa, että hän on erittäin kiitollinen siitä, että on päässyt tänne ja hänet on otettu todella hyvin vastaan.  Ensi kuussa, kun kotiinlähtö koittaa, Daniel lähtee kiitollisin ja iloisin mielin, niin Suomesta kuin Etiksestäkin.

Teksti ja kuva

Emma Alberdi 14 A