Pienillä valinnoilla kohti parempaa tulevaisuutta

Keskiviikkona 4.3. saatiin Etelä-Tapiolan lukiossa kuulla jatkoa tämän vuoden Studia generalia -luentosarjalle. Tällä kertaa luennoitsijanamme toimi entinen Etiksen opiskelija, nykyisin maatalousekonomiaa opiskeleva Anna-Elina Perttula, jonka aihe oli tärkeä ja ajankohtainen – globaali ruokaturva.
Perttula aloitti luentonsa kertomalla hieman itsestään ja opinnoistaan. Lukiossa hän keskittyi kielten ja yhteiskuntaopin opiskeluun. Erityisesti ruotsin kielestä on ollut hänelle kuulemma paljon hyötyä kansainvälisissä tehtävissä Pohjoismaissa; yhteiskuntaopin kurssit taas ovat olleet avuksi sivuaineiden, kuten taloustieteen, opiskelussa. Kaikista lukion kursseista Perttula kuitenkin kertoi Nuori yrittäjyys -kurssin hyödyttäneen häntä kaikista eniten.

Valmistuttuaan lukiosta vuonna 2010 Perttula haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan maatalousekonomiaa. Hakijamäärät alalle ovat erittäin pienet, joten sisään oli helppo päästä. Yliopistossa hän kertoi kohdanneensa kulttuurishokin: eri puolilta Suomea tulleiden opiskelijoiden murteita oli aluksi mahdotonta ymmärtää, mutta nyt ne ovat jo tulleet tutuiksi. Opiskelu maatalousalalla on hyvin käytännönläheistä. Esimerkiksi Perttula itse kertoo työskennelleensä navetassa yhden kesän, jonka aikana hän oppi muun muassa lypsämään lehmän.

Maatalousalan opiskelu on antanut mahdollisuuksia päästä myös ulkomaille: kevääksi ja kesäksi 2013 Perttula pääsi vaihtoon Saksaan maailman ensimmäiseen puhtaasti maatalouteen keskittyvään yliopistoon ja myöhemmin erityisharjoitteluun Roomaan, missä hän edusti Suomea ruokaturvaan liittyvissä YK:n kokouksissa.

Tärkein asia, josta Perttula meille kertoi, oli koko maailmaa koskettava globaali ruokaturva. Käsite ruokaturva on meille ehkä hieman kaukainen ja vaikea ymmärtää, mutta Perttula esitteli selkeästi sen määritelmän: "Ruokaturva toteutuu kun kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään ja mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän." Me länsimaalaiset tunnumme liiankin usein ottavan kaiken tarjolla olevan ruoan itsestäänselvyytenä ja saatamme helposti unohtaa, että noin 805 miljoonaa ihmistä maailmassa näkee tälläkin hetkellä nälkää. Tämän vuoksi olikin erittäin hyvä asia, että saimme kuulla karua, mutta todellista tietoa siitä, minkälainen ruokatilanne yhteisellä maapallollamme vallitsee.

Ongelma ei ole siinä, etteikö ruokaa tuotettaisi tarpeeksi. Päinvastoin maailmassa tuotetaan ruokaa jopa enemmän kuin sitä kulutetaan, mutta se jakautuu hyvin epätasaisesti. Ruoan hävikki esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa voi olla jopa 50 %, kun taas muun muassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa ruokaa riittää hädin tuskin pitämään ihmiset elossa, ja vaikka ruokaa riittäisikin, se ei välttämättä ole tarpeeksi laadukasta.  Ruoan epätasainen jakautuminen on usein monen asian summa. Esimerkiksi konfliktitilanteiden ja sairauksien, kuten ebolan, takia kehitysmaissa ajaudutaan usein ruokakriisiin. Maissa, joissa tuotanto perustuu vain yhteen tuotteeseen, on suuri riski, että koko sato tuhoutuu luonnonolosuhteiden takia, jolloin koko kansa kärsii. Yksi ongelmista on myös se, että viljelysalaa käytetään muihin tarkoituksiin kuin ruoan tuottamiseen; esimerkiksi Saksassa suurilla ja hedelmällisillä pelloilla viljellään biopolttoaineiksi kelpaavia tuotteita siinä toivossa, että Euroopan unionilta saataisiin suuret maataloustuet.

Jotta maailmassa riittäisi tulevaisuudessa tarpeeksi laadukasta ruokaa kaikille, tulisi ruokaa tuottaa seuraavien vuosikymmenten aikana yhtä paljon kuin sitä on tuotettu koko ihmiskuntamme historiassa. Ruoantuotantoa pitäisi siis lisätä noin 70 %, mikä kuulostaa erittäin hurjalta. Lyhyen aikavälin ratkaisuja ruokaturvan takaamiseen on vaikeaa löytää, sillä maatalouden kannattavuus on heikkoa. Tärkeintä olisi turvata konfliktialueiden ruoka-apu ja taata taloudellinen turva kriisin sattuessa.

Pitkän aikavälin ratkaisuja voisivat esimerkiksi olla ruokakulttuurin avartaminen, kuten uusien ruoaksi kelpaavien kasvien tai ötököiden kokeilu, erilaisten tuotteiden markkinoillepääsyn helpottaminen, geenimanipulaatio ja ruoasta johtuvien konfliktien ennaltaehkäisy. Ruoka-apua tarvitsevien kohteiden määrä kuitenkin kasvaa koko ajan, eivätkä varat riitä läheskään kaikkien auttamiseen. Siksi onkin tärkeää, että jokainen meistä toimii omalta osaltaan ruokaturvan toteutumisen edistämiseksi. Tähän pystyy niinkin pienillä ja yksinkertaisilla teoilla kuin välttämällä hävikkiä, miettimällä, mitä suuhunsa laittaa ja mistä ruoka on peräisin, sekä arvostamalla tuottajia, joita ilman meillä ei olisi mitään suuhunpantavaa.

Kuva ja teksti:                                                                        Emmi Bildjuschkin 14B