Koiruudet mielessä

Torstaina 4.9. äidinkielen opettaja Riikka Ruokonen tuli Jedi-koiransa kanssa esittelemään Etelä-Tapiolan lukion psykologian ensimmäisen kurssin ryhmille välineellistä ehdollistumista.

Välineellisen ehdollistumisen opettaminen on prosessi, jonka tavoitteena on opettaa koiralle monivaiheinen toiminto pienempinä osatoimintoina. Koira saa itse valita tekemisensä päättelemällä annettujen esineiden avulla tehtävänannon; onnistumistapoja on vain yksi. Toiminnossa onnistumista merkitsee yleensä klikkerillä eli eräänlaisella napsuttimella tuotettu ääni. Klikkerin ääni on hyvä, koska se on neutraali eikä koira kuule siinä ihmisen äänessä mahdollisesti ilmeneviä tunnetiloja, esimerkiksi turhautumista, mikä voisi vaikuttaa koiran oppimiseen. Jokaista onnistumista seuraa palkinto. Jos koira tekee väärin, se jätetään ilman palkintoa ja huomiota. Välineellistä ehdollistumista käytetään esimerkiksi arkipäiväisessä elämässä ja agilityssä. Sen harjoittelemiseen tarvitaan vain koira, klikkeri ja riittävästi herkkuja - koiralle.

Jedi on seitsemänvuotias bordercollie, joka on harrastanut agilityä jo useita vuosia. Ruokosella on muitakin koiria, joiden kanssa hän on kilpaillut eri lajeissa. Jedi on kuitenkin koulutettu selvästi eri tavalla kuin omistajansa aiemmat koirat. Sen kilpakoulutuksessa on näkynyt enemmän koiran omien päättelykykyjen harjoittaminen aiemmin mainittujen keinojen kautta ja näin se on oppinut jopa yleistämään oppimista ja tarjoamaan erilaisia tehtäviä.

Tunnin alussa oli jännittynyt tunnelma. Jo aiemmin psykologian opettaja Eija Suokko oli luvannut täksi tunniksi erityisohjelmaa. Pian luokan ovi aukesi ja sisään astui Ruokonen vierellään uskollinen ystävänsä. Jedi oli ensi alkuun selvästi hieman ymmällään, mikä ilmeni hetken pienenä rauhattomuutena ja leikkisyytenä - lähinnä hyppimisenä ja leikkikaluilla peuhaamisena. Oppilaista Jedi ei juuri välittänyt, ja tästä saamme kiittää varmasti sekä karvaisen ystävämme mainiota koulutusta että sen kisakokemusta. Pian Jedi rauhoittuikin ja tyytyi makoilemaan niinä hetkinä, jolloin muuta puuhaa ei ollut.  

Ruokonen antoi Jedille esimerkiksi tehtäväksi asettaa etutassunsa laatikon kannen päälle, ja totta kai tällaisista liikkeistä se sai aina palkintoja - broileripyöryköitä, joihin se on mieltynyt varsin paljon. Ilman ongelmia ei Jedi tietenkään onnistunut tehtävissään, vaikka taitava olikin; kyseessä olivat kuitenkin sellaiset tehtävät, joiden tehtävänanto sen piti ymmärtää ilman neuvoja. Yrityksen ja erehdyksen kautta Jedi kuitenkin onnistui varsin nopeasti tehtävissään ja vieläpä omaksui kyseiset toiminnot saadakseen lisää herkullisia namupaloja. Jedi osasi kätevästi myös sekä yksinkertaisia että hieman monimutkaisempiakin käskyjä. Niihin lukeutuivat muun muassa istu ja kieppi. Aika oli kuitenkin rajallinen, ja pian koitti esityksen loppu. Koko luokka hyvästeli Ruokosen ja Jedin ilmeisen tyytyväisenä tunnin sisältöön.

                                                                                                             Teksti Matias Pousi

                                                                                                              Kuva Eija Suokko