”Missä ovat kaikki lautaset?” – kulttuurisokki ranskalaisittain

Vuosi kaukana kotoa, keskellä uutta kieltä ja kulttuuria? Vaihtoon lähteminen yhtä aikaa mietityttää ja houkuttaa lukiolaisia ympäri maailman. Joka vuosi Etiksestäkin lähtee opiskelijoita ulkomaille, ja vastaavasti lukioomme tulee vaihtareita tutustumaan Suomeen ja suomalaiseen kouluun. Solenn Martin saapui Espooseen elokuun alussa Rotary-järjestön kautta.

Viehättävän vihreää

Keski-Ranskasta Auvergnen alueelta kotoisin oleva Solenn kertoo ensivaikutelmansa Suomesta olleen vihreä. ”Täällä on kaikkialla puita. Ei uskoisi, että asun vain viidentoista minuutin bussimatkan päässä pääkaupungista! Pariisin lähellä olisi ihan erilaista”, hän hämmästelee. Vihreys on kuitenkin Solennelle jo ennestään tuttua, sillä hänen perheensä, johon kuuluu kaksoissisko, pikkuveli sekä vanhemmat, asuu suuressa talossa maaseudulla.

Luonto ja vihreys ovat myös syitä siihen, miksi Solenn päätyi Suomeen. Hän myöntää toivoneensa ensisijaisesti kohdemaakseen Kanadaa tai Norjaa. Rotaryt olivat kuitenkin ehdottaneet Suomea, ja sekin sopi hänelle hyvin. ”Olinhan halunnut päästä paikkaan, jossa olisi talvella lunta, hyvä koulutustaso ja sopivasti sekoitettuna luontoa ja kaupunkia”, Solenn kertoo. Espoo täyttää hänen kriteerinsä mainiosti. Valkoista joulua varten peukut ovat vielä pystyssä.

Rentoa koulunkäyntiä ja ujoja oppilaita

Koulun alku jännitti Solennea hieman, sillä hän oli kuullut Etiksen olevan korkeatasoinen opinahjo. Lukion rento meininki olikin positiivinen yllätys. ”Tätä ei voi sanoa vankilaksi kuten omaa kouluani, joka on tiukasti aidattu”, ranskalaistyttö nauraa. Tiukkoihin sääntöihin tottunutta opiskelijaa hämmästyttää se, että tunneille pääsee myöhässäkin sisään eikä kännykän soiminen tunnilla tunnu haittaavan. Ranskassa puhelin vietäisiin heti rehtorille, ja oppilas joutuisi hakemaan sen sieltä päivän loputtua – vanhempiensa kanssa!

Työrauha tunneilla on rennoista säännöistä huolimatta parempi kuin kotimaassa. Solenn on huomannut suomalaisten olevan myös täsmällisempiä. ”Ja he ovat kilttejä mutta hyvin ujoja”, hän lisää. Sen ovat todenneet muutkin vaihtarikaverit ympäri Suomea. Kielimuuri ja molemminpuolinen ujous vaikeuttavatkin vielä tutustumista täkäläisiin opiskelijoihin, mutta onneksi kansainvälisestä Etiksestä löytyy useita vaihto-oppilaita, joiden seurassa nuori ranskatar viihtyy.

Brutaalia ruokakulttuuria

Solennen suurin sokki ei kuitenkaan liittynyt suomalaisiin ihmisiin tai kummalliseen kieleen vaan ruokailuihin. Ennen isäntäperheisiin siirtymistä Suomeen saapuneet Rotary-vaihtarit kävivät yhdessä orientaatioleirin. Jo siellä suomalainen ruokakulttuuri aiheutti paljon ihmetystä. ”Kaikki muut ottivat ruokaa ilman ongelmia, mutta me ranskalaiset kysyimme, missä loput lautaset ovat”, Solenn kertoo. Kaikki, niin salaatti kuin itse ruokakin, tarjoiltiin samaan aikaan ja yhdeltä lautaselta. Sama käytäntö on jatkunut isäntäperheessä ja lukiossa. Se kummastuttaa vaihto-oppilasta, joka on koulussakin tottunut syömään etu-, pää- ja jälkiruoan, tietysti yksitellen ja omilta lautasiltaan.

Suomalaisista erikoisuuksista on joukosta löytynyt herkullisiakin tarjottavia. Solenn on oppinut pitämään ruisleivästä, ja erityisesti saaristolaisleipä on suurta herkkua. Hän pyysi jo sen reseptiä uudelta äidiltään. ”Myös Geisha-suklaa on tosi hyvää, mutta salmiakkia en enää ikinä maista”, hän irvistää nauraen.

Todellinen vaihto-ohjelma

Kaiken kaikkiaan Solenn on sopeutunut Suomeen hyvin. Hän on viihtynyt isäntäperheessään ja saanut orientaatioleiriltä hyvän pohjan tulevaan vuoteen. Tylsää ei ole vielä ehtinyt olla. ”Tykkään rotareista, sillä he järjestävät paljon ohjelmaa meille vaihto-oppilaille”, tyttö hehkuttaa ja mainitsee esimerkkinä joulukuun alussa järjestettävän Lapin-matkan. Ilman kotikylän aktiivista Rotary-klubia hän ei olisi edes lähtenyt vaihtoon.

Toisaalta Rotary vaatii myös nuorten lähtijöiden perheiltä aktiivisuutta, sillä usein oman lapsen huoneeseen muuttaa ulkomainen vaihtari. Solennen isäntäperheestäkin lähtee toinen uusista siskoista – tämän jutun kirjoittaja – vaihtoon, ja hänen omaan kotiinsa saapuu floridalainen perheenjäsen. ”Perheelleni vieraan majoittaminen on helppo järjestää, sillä meillä on aiemmin majoittunut ulkomaalaisia kesävaihtareita.” Rotareiden järjestämänä vaihtovuosi on siis vaihto-ohjelma sanan varsinaisessa merkityksessä. Yleensä perheitäkin on vaihtareilla useampia vuoden aikana.

Takki täynnä muistoja

Rotary-erikoisuuksia ovat kaikille vaihto-oppilaille hankittavat jakkutakit sekä pinssit. Jokainen vaihto-oppilas saa itse suunnitella kotimaataan tai itseään kuvaavat merkit, joita sitten vaihdellaan muiden vaihtareiden kanssa. Leiriviikon aikana Solenn ehti antaa jo noin sata pinssiä, ja toisilta saamansa vastineet hän kiinnitti takkiinsa. Tavoitteena on, että vuoden päästä koko Rotary-takki olisi vuorattu pinsseillä. Tämä luo vaihtoon omaa henkeään ja jättää muistoja kaikista vaihtarikohtaamisista. ”Tästä tulee kaikin tavoin ikimuistoinen vuosi!” Solenn hymyilee. Suurimmaksi haasteeksi hän arvelee suomen kieltä ja aikookin paneutua innolla sen opiskeluun. ”Kiitos”, hän vielä sanoo hurmaavalla ranskalaisella aksentillaan. Haastattelu on päättynyt.

 

                                                                                                       Teksti ja kuva:Telma Peura 13C