Paljon muutakin kuin vain upeita maisemia ja koskenlaskua

Tiistaina 1.4. kello 18.00 kokoontui yhdeksäntoista Etelä-Tapiolan lukion opiskelijaa Helsinki - Vantaan lentokentälle. Edessä oli kauan odotettu matka Himalajalla sijaitsevaan Nepaliin. Opiskelijoiden lisäksi matkalle lähtivät kemian opettaja Rosa Vedenpää sekä saksan ja englannin opettaja Mari Grassel. Matkan päätarkoitus oli koulumme tukemien kastittomien dalit-oppilaiden tapaaminen ja heihin tutustuminen.

Matkamme koostui niin monista upeista asioista, että kokemusta on vaikeaa tiivistää yhdeksi artikkeliksi. Näimme matkamme aikana uskomattoman kauniita maisemia, Nepalin upeaa luontoa sekä Kathmandun eksoottisia nähtävyyksiä. Tapasimme myös todella paljon mukavia ihmisiä ja pääsimme kokeilemaan eksoottisempiakin aktiviteettejä, kuten norsuratsastusta ja koskenlaskua. Näimme myös köyhiä vuoristokyliä ja ihmisiä, joilla asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä länsimaissa. Tämä opetti paljon nöyryyttä, ja omat turhanpäiväiset ongelmat muuttuivatkin aika mitättömiksi.

Kummioppilaiden tapaaminen oli todella hienoa, sillä pääsimme tutustumaan nuoriin, joiden koulunkäynnin tukemiseksi projektimme on olemassa. Leikit ja hauskanpito heidän kanssaan opettivat meille paljon: kaikki nuoret ovat pohjiltaan aivan samanlaisia, olivat he sitten daliteja Nepalin maaseudulta tai hyväosaisia länsimaalaisia Espoosta.

Osa meistä matkalaisista piti päiväkirjaa, jonka pohjalta onkin hyvä muistella matkan kohokohtia.

Lensimme Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun Delhin kautta. Kathmandun lentokentällä meitä oli vastassa pieni vaaleansininen bussi sekä matkatoimiston työntekijöitä, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi kukkakaulanauhoin. Saatuamme matkalaukut bussin katolle ja itsemme bussiin lähdimme kohti hotellia. Matkalla hotelliin saimme ensikosketuksen nepalilaiseen elämään: keskeneräisiä taloja, roskaa, hengityssuojaimia ja ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät olleet menossa minnekään.

Majapaikkamme Hotel Thamel osoittautui erittäin mukavaksi yllätykseksi: aula muistutti hieman jotain villinlännenelokuvaa, mutta huoneet olivat oikein siistit ja viihtyisät. Saatuamme matkalaukut huoneisiin suuntasimme illalliselle läheiseen ravintolaan. Päätimme maistaa heti paikallisia erikoisuuksia, momoja, jotka olivat jokseenkin täytettyjen pastojen tyylisiä nyyttejä kana- tai kasvistäytteellä. Syötyämme suuntasimme väsyneinä takaisin hotellille. Ensimmäisen kerran yli vuorokauteen pääsimme suihkuun ja mikä parasta - nukkumaan.

Kathmandun vilinään tutustumista

Hieman sateisena, mutta aurinkoisena valjennut ensimmäinen päivämme Kathmandussa koostui virallisista vierailuista. Heti aamusta hyppäsimme minibussiimme ja suuntasimme tiemme kohti Suomen suurlähetystöä. Ajeltuamme vähän alle tunnin Kathmandun sokkeloisilla pikkuteillä saavuimme suurlähetystölle, missä meidät otettiin vastaan todella lämpimästi ja saimme kuulla esitelmän lähetystön projekteista Nepalissa.


Sivistävän suurlähetystövierailun jälkeen kävimme läheisessä Bhat Bhatenin kauppakeskuksessa, jonka läheisyydessä olevista kaupoista osa ryhmäläisistämme teetti itselleen perinteisen nepalilaisen naisen asun, khurtan. Ostosten jälkeen vierailimme vielä projektimme yhteistyöjärjestön NNDSWO:n toimistossa, missä tapasimme järjestön johtajan ja työntekijöitä, jotka ovat itsekin daliteja.

Vierailun aikana meille kerrottiin kummikoulumme toiminnasta ja saimme myös esittää kysymyksiä dalit-aiheisista asioista. Ukkosen jyristessä ajoimme vielä Suomen Lähetysseuran toimistolle, missä lähetystyöntekijä Maria Westerling esitteli meille Lähetysseuran projekteja Nepalissa.

Auringon noustessa seuraavan kerran lähdimme tutustumaan paikalliseen yhteiskouluun, Ganesh Secondary Schooliin. Matkamme suhteellisen lähellä sijaitsevaan kouluun kesti tunteja, sillä maolaisten järjestämän mielenosoituksen vuoksi tiet olivat täysin tukossa.

Koululla meitä oli vastassa kaksikymmentä iloista oppilasta, jotka ojensivat meille vieraanvaraisesti kukkakimppuja. Vierailumme aikana oppilaat esittelivät meille kouluaan ja vastasivat kysymyksiimme sujuvalla englannin kielellä. Lopuksi menimme kaikki yhdessä koulun sisäpihalle, jossa joku meistä keksi laittaa soimaan Justin Bieberiä. Siitäkös oppilaat innostuivat ja ryhtyivät innokkaasti esittelemään tanssiliikkeitään. Vierailu oli ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista, ja lähdimme koululta haikein mielin, lentosuukkoja lähetellen.

Hyvästeltyämme koulun oppilaat siirryimme yhdelle Kathmandun alueen monista muinaisista aukioista, tällä kertaa Bhaktabur Durbar Squarelle. Siellä näimme ensimmäisen kerran upeita temppeleitä, pyhiä miehiä ja, surullista kyllä, myös katulapsia. Bhaktaburin Durbar Squaren jälkeen kävimme vielä toisella muinaisella aukiolla, Pottery Squarella, jossa savenvalajat perinteisesti tekevät työtään.

Illalla menimme syömään yhdessä Suomen Lähetysseuran kouluttaman lakinaisen Pishnun ja hänen kahden tyttärensä kanssa. Illan aikana Pishnu piti puheen, jossa hän kiitti suomalaisia saamastaan tuesta: Pishnun jäädessä leskeksi hänen lapsensa olivat olleet pieniä, mutta Suomen Lähetysseuran avulla hän oli saanut ammatin, mikä on hyvin epätavallista dalit-naiselle.

Kummioppilaiden kohtaaminen White Water Campingissa

Muutaman Kathmandussa vietetyn päivän jälkeen luovutimme hotellihuoneemme ja lähdimme minibussillamme Kathmandun laaksosta maaseudulle kohti seuraavaa yöpymispaikkaamme. Matka camping-alueelle kulki pitkin kapeita ja mutkikkaita vuoristoteitä, joista oli korkea pudotus alas. Maisemat olivat upeat, mutta meitä hieman pelotti intialaisten rekkojen kaahaillessa ohitsemme hirvittävällä nopeudella.

2,5 tunnin kuluttua pääsimme vihdoin perille ja kotiuduimme kahden hengen telttoihin lähelle Trisuli- joen rantaa. Kun olimme purkaneet tavaramme, meitä odotti ihana salaattilounas. Iltapäivällä lähdimme nauttimaan upeista maisemista läheiselle vuorelle noin kilometrin korkeuteen. Auringon porottaessa kiipesimme jyrkkiä metsärinteitä huipulle ja ihailimme samalla sanattomaksi vetäviä maisemia. Reittimme huipulle kulki muutaman köyhän vuoristokylän kautta. Niissä luovutimme lastenvaatteita ja piristimme myös kylän pikkulapsia antamalla heille Fazerin sininen –konvehteja ja Muumi-tikkareita.

Koko ryhmämme ei kiivennyt vuoren huipulle saakka, mutta sinne asti jaksaneet saivat viisi kilometriä pitkän matkan kuljettuaan nauttia upeista, eriväristen pengerrettyjen peltojen koristamasta maisemasta vuoren huipulla. Camping-alueelle palattuamme söimme kanaa ja pastaa tomaattikastikkeella. Nepalin nopeasti hämärtyvässä illassa menimmekin pian nukkumaan mukaviin siisteihin telttoihimme.

Seuraavana aamuna heräsimme kaikki jännittynein mielin päivään, jona vihdoin tapaisimme kummioppilaamme. Meillä oli aamupäivä aikaa valmistautua, ja lopulta kello neljältä paikalle saapui kuusi oppilasta ja viisi aikuista, joihin kuului muun muassa englannin opettaja sekä kastittomia tukevan dalit-järjestön henkilökuntaa.

Aloitimme tutustumisen heti paikalla tekemällä esittelykierroksen. Kaikki saivat kertoa nimensä ja ikänsä.  Kummioppilaita oli siis kuusi, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Pojat olivat pukeutuneet suoriin housuihin ja kauluspaitoihin, ja melkein kaikilla tytöillä oli yllään perinteiset nepalilaiset asut, khurtat. Iältään oppilaat olivat suunnilleen meidän ikäisiämme, 16 - 20-vuotiaita.

Toivotettuamme oppilaat tervetulleiksi päästimme vieraamme lepäämään ja majoittumaan telttoihin. Muutaman tunnin kuluttua oli aika syödä yhteinen illallinen.  Leirintäalueen kokki oli valmistanut grilliaterian, johon kuului paistettua kanaa ja riisiä. Meistä kana oli oikein maukasta, kun taas mausteiseen ruokaan tottuneiden kummioppilaiden mielestä ruoka oli lähes mautonta.

Ruuan äärellä meidän oli mahdollista tutustua lähemmin kummioppilaisiimme. Vaikka oppilaiden englannin kielen taito olikin heikko, saatoimme silti kommunikoida elein sekä yksinkertaisin sanoin. Erityisesti mieleen jäi erään pojan kriketti-demonstraatio:  järkyttyneenä siitä, ettemme tunteneet - Nepalissa suositun - kriketin sääntöjä, hän ryhtyi esittelemään krikettiä tekemällä juomalaseista krikettikentän.

Loppuillasta opetimme kummioppilaillemme suomalaisia leikkejä, kuten Leipuri Hiiva -laululeikin ja ponileikinkin ja kummioppilaamme taas innostuivat esittämään meille nepalilaista tanssia.

Seuraava päivänä pidimme oppilaillemme pitkään suunnittelemamme seminaarin, jonka tarkoituksena oli esitellä Suomea, sen kulttuuria ja tapoja. Seminaarissamme oli viisi pistettä: Suomen luonto, suomalainen ruoka, suomalainen koulutus, juhlapyhät Suomessa sekä suomalaisten nuorten vapaa-aika ja harrastukset. Kun olimme jakautuneet kolmeen ryhmään, kiersimme pisteet ja esittelimme kummioppilaille kotimaatamme ja samalla saimme kuulla myös Nepalista ja heidän kulttuuristaan ja vapaa-ajastaan.

Seminaari oli oikein hauska, vaikka kummioppilaamme eivät Suomesta tuomastamme salmiakista ja hapankorpusta pitäneetkään. Sen sijaan Angry Birds –tikkarit ja Fazerin suklaa kävivät paremmin kaupaksi. Suomalaisia juhlapyhiä esitellessämme järjestimme perinteisen suklaamunajahdin piilottamalla suklaamunia ympäri leirintäaluetta.

Kevyen lounaan syötyämme vedimme märkäpuvut päällemme, kypärät päihimme ja tossut jalkoihimme ja lähdimme innolla odottamaamme koskenlaskuun. Iloksemme myös kumioppilaamme suostuivat lähtemään kanssamme laskemaan koskea. Auringon paahtaessa hyppäsimme kumiveneisiin ja lähdimme Trisuli-joen virran vietäväksi.

Koskenlasku oli todella hauskaa, ja kumiveneestä vapaasti virran vietäväksi hyppeleminen oli upea kokemus. Myös joen yli kulkevat riippusillat ja puunoksilla loikkivat apinat pitivät meidät valppaina, sillä ympärillämme oli koko ajan jotain mielenkiintoista nähtävää. Noin kolme tuntia kestäneen koskenlaskun jälkeen pääsimme lava-autoilla takaisin camping alueelle, missä söimmekin vielä ja pian painuimme telttoihimme unten maille.


Kohti Nepalin vanhinta luonnonpuistoa

Aamulla pakkasimme tavaramme, hyvästelimme kummioppilaamme ja suuntasimme kohti Chitwanin luonnonpuistoa. Heti majoittumisen ja lounaan jälkeen lähdimme norsusafarille. Norsujen selässä oleviin koreihin asettui aina neljä ihmistä kerrallaan, ja korin edessä istui kuljettaja. Kulkeminen norsun selässä oli yllättävän epämukavaa, mutta kuoppaiseen matkantekoon tottui nopeasti. Norsujen selässä pääsimme näkemään ihka oikeaa viidakkoa, sarvikuonoja, metsäkauriita ja alligaattoreita.

Kahden tunnin safarin jälkeen meidät vietiin katsomaan auringonlaskua läheisen joen rantaan. Takaisin hotellilla meitä odotti yllätys: hotelli oli järjestänyt uskomattoman hienon perinteisen nepalilaisen tanssiesityksen, jossa tanssi kaksikymmentä suloista poikaa. Lopuksi pääsimme itsekin mukaan tanssimaan.

Nukutun yön jälkeen heräsimme jo kuudelta ja lähdimme lintubongauskävelylle Chitwanin luonnonpuiston alueelle. Kävelyreittimme kulki norsujen synnytyslaitoksen läpi, missä saimmekin tervehtiä ihanaa pikkunorsua! Kävelyn aikana näimme myös muun muassa alligaattoreita, värikkäitä lintuja ja paljon lisää norsuja.

Norsuista kiinnostuneina halusimme käydä vielä näiden paksunahkojen pesupaikalla, missä pääsimmekin pesemään ja hieromaan sileillä kivillä Gulapgali-nimistä norsua. Illaksi palattiin taas samoja kapeita ja mutkikkaita teitä pitkin Thameliin, jossa iltamme kului vapaasti kierrellen ja tuliaisia ostellen.

Lisää Kathmandua - kenraalin tuhkaus ja elävä jumalatar

Torstaina lähdimme katsomaan maailman suurinta stupaa - buddhalaisten pyhää rakennusta. Rakennus oli upean näköinen värikkäine rukouslippuineen ja valkoisine portaineen. Koska emme kristittyinä päässeet rakennuksen sisään, kiipeilimme stupan päällä olevia rappusia ja kiertelimme sen ympärillä olevissa kaupoissa.

Kun stupa oli nähty, menimme lounaalle erään munkkiluostarin ravintolaan. Siellä moni meistä - hieman riisiin kyllästyneistä - sortui ottamaan pitsaa tai ranskalaisia. Jälkeenpäin tosin on hauska ajatella, että on syönyt pitsaa buddhalaisluostarissa.

Lounaan jälkeen menimme hindulaisten pyhälle ruumiinpolttopaikalle Pashupatinahiin Bagmati-joen varrelle. Jos paikkaa voi edes verrata meidän hautausmaahan, voisi kyllä sanoa, että mikään ei ollut samanlaista. Suru ja hiljaisuus eivät välttämättä olleet ensimmäiset sanat, joilla paikkaa voisi kuvailla: pyhä ruumiinpolttopaikka vilisi apinoita ja lehmiä, suitsukkeet tuoksuivat voimakkaasti ja kaikkialla näkyi valkoista - hindujen suruväriä.  Saimme myös olla todistamassa muuan armeijan kenraalin ruumiinpolttajaisia, joita siivittivät soittokunta sekä sadat ihmiset, jotka olivat tulleet seuraamaan tilaisuutta.

Viimeisen kokonaisen päivämme teemana oli vierailla vielä kahdella Durbar Squarella: Patanissa ja Kathmandussa. Aloitimme päivämme vierailemalla Patanin Durbar Squarella, missä ihastelimme aukion upeaa arkkitehtuuria ja hindu- ja buddha-temppeleitä. Lounaan söimme Patanin museon ravintolassa, joka sijaitsi viihtyisällä sisäpihalla. Ruoka oli oikein hyvää, varsinkin perinteiset uppopaistetut nepalilaiset peruna- ja hernetäytteiset nyytit, samosat.

Patanista menimme käymään kolmessa naisten osuuskaupan liikkeessä, josta ostimme tuliaisiksi erilaisia käsitöitä ja koriste-esineitä. Tuimme nepalilaisia käsityöläisiä, sillä kauppojen tarkoituksena on, että itse tuotteet tehneet saavat suurimman osan myyntituotosta. Ostosten jälkeen kävimme vielä Kathmandun Durbar Squarella, missä saimme myös upean mahdollisuuden nähdä hindulaiseen uskontoon kuuluvan nuoren Kumarin, jonka oletetaan olevan elävä jumalatar.

Kathmandun Durbar Squarelta takaisin Thameliin päästyämme kiertelimme vielä kaupoissa ja ostimme viimeiset tuliaiset. Illemmalla menimme vielä itsenäisesti syömään viimeisen illan illalliset ja pakkasimme laukut seuraavan päivän lähtöä varten.

 

Viimeiset jäähyväiset Kathmandulle

 

Lähtöpäivänämme meillä oli vielä keskipäivään asti aikaa pakata ja kierrellä kaupungilla. Ennen lähtöä vierailimmekin vielä Garden of Dreamsin kauniissa puutarhassa, jonne saapui myös entinen kummioppilaamme Pikash yhdessä ystävänsä kanssa.

Pikash kertoi meille pyrkivänsä lääketieteelliseen tiedekuntaan ja haaveilevansa kirurgin urasta. Ongelma vain on, että hän ei pysty maksamaan lähes 40 000 euron opintoja, joten stipendin saaminen on hänen ainoa mahdollisuutensa toteuttaa unelmansa. Tuli yhtäkkiä hyvin onnekas olo siitä, että koulutus on Suomessa maksutonta. Hetken rupateltuamme toivotimme onnea Pikashille ja lähdimme takaisin hotellille. Oli aika heittää hyvästit Nepalille.

Violetti bussimme vei meidät lentokentälle, jossa hyvästelimme tutuiksi tulleet matkatoimiston työntekijät. Lentokentällä ehdimme vielä tuhlata viimeiset rupiamme ennen lähtöä kohti Delhiä, jossa viettäisimme yhden yön.

Parituntisen, ilmakuoppaisen lentomatkan jälkeen saavuimme Delhin lentokentälle, missä meitä oli vastassa hotellimme edustaja, joka ohjasi meidät takseihin. Koska hotellille oli matkaa, saatoimme nähdä taksin ikkunasta hieman Delhiä: hökkelikyliä, riksoja sekä lauantai-iltaa viettäviä kaupunkilaisia. Saimme hotellihuoneessakin maistaa pienen palan Intiaa: Bollywood-musiikkivideoita TV:stä ja naan-leipää hotellin keittiöstä.

Delhin hotellissa viettämämme yön jälkeen meillä oli aikainen herätys, ja hotellin aamupalan jälkeen palasimme autokyydillä lentokentälle, missä ehdimme muodollisuuksien jälkeen kierrellä vielä hetken ennen lentoa. Lopulta nousimme tutulta ja turvalliselta tuntuvaan Finnairin koneeseen, jonka nokka suunnattiin kohti Suomea.

Lentokoneen tv-ruutujen elokuvat ja univelat pitivät meidät matkan aikana kiireisinä, joten lähes seitsemän tunnin pituinen lentomatka ei tuntunutkaan pitkältä, ja pian olimmekin jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Delhin lentokentän epäselvät ilmoitukset matkalaukuistamme saivat meidät epäilemään, olivatko kaikki matkalaukkumme päässeet perille Helsinkiin, ja odotimmekin laukkujamme hieman jännittyneinä liukuhihnan vieressä. Onneksemme kaikki matkalaukut olivat kuitenkin löytäneet tiensä Suomen maaperälle, ja saimme ne heti mukaamme.

Teksti ja kuvat: Olivia Din Belle, 13A, ja Merimaija Kasanen, 13B