Suomensukuinen kanadalainen Suomessa

Etelä-Tapiolan lukion suomensukuinen vaihto-oppilas Kieran Klockars on kotoisin Kanadan itäosassa sijaitsevasta Ontarion provinssista. Kieranin perheeseen kuuluvat  vanhemmat, neljä veljeä, sisko sekä koira, kissa ja lintu. Perhe asuu isossa talossa meren rannalla, mikä tarkoittaa uimista kesäisin ja luistelemista talvisin. Tämän lisäksi Kieran pelaa innokkaasti, vuodenajasta riippuen, joko koripalloa, sulkapalloa, jalkapalloa tai lentopalloa ja työskentelee välillä jäätelömyyjänä.

Kun kysyn Kieranilta, miksi hän päätti tulla juuri Suomeen, hän naurahtaa ja kertoo arvanneensa, että kysyn
häneltä juuri tätä kysymystä. Kieran paljastaa, että alun perin hän haki ensimmäisenä hakutoiveenaan Norjaan, mutta päätyikin Suomeen. Tämä ei kuitenkaan haitannut Kierania, sillä Suomi ja erityisesti sen kielet kiinnostivat vaihtaria hänen suomalaisten sukujuuriensa vuoksi: Kieranin isovanhemmat ovat nimittäin suomenruotsalaisia. Kieranin suomensukuinen perhe olikin hyvin innoissaan kuullessaan Kieranin päätöksestä lähteä vaihtoon Suomeen: ”Isäni oli todella innoissaan, sillä hän rakastaa Suomea.”

Kieran myöntää, että hän jäi kaipaamaan kotimaastaan joitakin asioita, esimerkiksi vaahterasiirappia ja
ajamista, joka on Kanadassa mahdollista jo 16-vuotiaana. Vanhempia ei Kieranilla ole juurikaan ollut ikävä, ja ystäviinkin on helppo pitää yhteyttä netin välityksellä. Kieran tosin toteaa, että hän välttelee Facebookiin
kirjautumista, sillä joka kerralla siitä seuraa viestivyöry.

Kieran on vaihtonsa aikana ehtinyt nähdä paljon. Helsinki on tullut tutuksi, ja syyskuun alussa tehty veneretki Päijänteelle yhdessä amerikkalaisen Etiksen yhdysvaltalaisvaihtarin kanssa näytti maamme toisenlaiset kasvot. Marras-joulukuussa Kieran vieraili Suomen joulumaassa, Lapissa, yhdessä muiden Rotary-vaihto-oppilaiden kanssa.

Luonnon lisäksi Kieran on saanut kokea myös ihan tavallista arkea, ja hän onkin huomannut, että kanadalainen arki eroaa joiltain osin suomalaisesta. Muun muassa vessojen huuhtelunappulat ovat ihmetyttäneet Kierania: ”Kanadalaisvessoissa huuhtelunappulat ovat pöntön sivussa, kun taas täällä ne ovat päällä.”

Myös kouluelämä on tuntunut Kieranista hiukan erilaiselta. Kieranin omassa koulussa oppitunnit kestävät
vain 45 minuuttia ja jaksoja on vuodessa vain kaksi. Vaihtarimme ei myöskään ole tottunut syömään koulussa, sillä kotimaassaan hän lounastaa aina ystävänsä luona.

Kun kysyn Kieranilta yleisesti ulkomaalaisten vihaamasta, edellispäivän lounaasta, hernekeitosta, ei hän
suinkaan tyrmää vihreää soppaa. Kieran kertoo sen olleen itse asiassa ”ihan hyvää”. Kieran listaa muiksi Suomi-suosikeikseen koulumme amerikkalaisen vaihtarin tavoin  Mehukatti-mehun, Eskimo-jäätelön sekä pinaattiletut.

Kieranin vaihtovuosi alkaa olla lopuillaan ja paluu kotiin häämöttää jo. Mutta mikä on ensimmäinen asia, jonka Kieran tekee päästyään takaisin kotiin?  ”Haluan mennä kotini lähellä sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan”, hän tokaisee.

Lopuksi ojennamme kanadalaisvaihtarille kiitokseksi Fazerin sininen -konvehdin. Kieran kertoo
rakastavansa tätä suklaata ja päättää säästää herkkupalan myöhemmäksi.