Hyvää ruokaa, täsmällisiä aikatauluja ja mukavia ihmisiä– Suomi venäläisen vaihtarin silmin

Etelä-Tapiolan lukion
venäläinen vaihto-oppilas Andrey Muravyevy on kotoisin Togliattyn kaupungista,
Venäjän länsiosasta. Andreylla ei ole sisaruksia, joten hänen perheeseensä
kuuluvat vain isä ja äiti, joka on vaihtarijärjestö AFS:n päävapaaehtoinen
Andreyn kotikaupungissa. Vapaa-ajallaan Andrey harrastaa innokkaasti pyöräilyä
ja onkin jatkanut harrastustaan Suomessa olosuhteiden mukaan: ”Käyn
pyöräilemässä joka ilta, jos mahdollista.”

Suomeen Andreyn vetivät erityisesti
kaunis ja ainutlaatuinen luonto sekä halu saada uusia kokemuksia. Suomi tuntui
hyvältä vaihtoehdolta myös sen läheisen sijainnin vuoksi. Suomen kielikin
kiinnosti venäläistä vaihtaria: ”Minulle suomen kielen opiskeleminen on
tärkeää, sillä haluaisin työskennellä jollakin lailla kielten parissa
tulevaisuudessa.”

Andreyn ystävät tuntuivat olevan
surullisia toverinsa lähdöstä: ” Ystäväni päivittelivät sitä, kuinka pitkä aika
vuosi on ja kuinka vaikeaa on, kun emme näe toisiamme niin pitkään aikaan.”
Viikkoa ennen Andreyn lähtöä myös Andreyn äiti alkoi hermoilla: ”Hän kyseli
jatkuvasti, miksi minun pitää lähteä.”

Suomalaisia kuvaillessaan Andrey ei
säästele sanojaan. Hän kertoo suomalaisten olevan mukavia – jopa mukavampia
kuin venäläiset. Andrey sanoo viihtyneensä hyvin isäntäperheessään, jossa on
vanhempien lisäksi kaksi aikuista poikaa. ”Perheeni on oikein mukava”, Andrey
kehuu.

Hyvästä isäntäperheestä huolimatta
Andrey ikävöi välillä Venäjää. Englannin puhuminen tuntuu hänestä välillä
hieman uuvuttavalta, ja hän toivookin voivansa välillä puhua hiukan venäjää.
Venäläistä ruokaa Andrey ei sen sijaan kaipaa vaan pitää suomalaisen keittiön
antimia parempina – jos ei oteta huomioon hernekeittoa.

Suomessa elämä voikin olla hyvin
erilaista verrattuna Venäjään. ”Jos haluan mennä bussilla Venäjällä, menen
bussipysäkille ja odotan bussia. Täällä tiedän tarkkaan, milloin minun on
oltava pysäkillä”, Andrey kertoo hämmentyneenä. Koulunkäynnissä suurin ero
Suomen ja Venäjän välillä on se, että Venäjällä tunnit kestävät vain 45
minuuttia, mutta niitä on viikossa paljon – lähes viisikymmentä.

Puheistaan päätellen Andrey on viihtynyt Etiksessä ja saanut paljon uusia
ystäviä. Oppiaineista eniten kiitosta saa maantieto, jossa on mukava opettaja,
ja Andrey saikin maantiedon kurssilla vastailla usein Venäjä-aiheisiin
kysymyksiin.

Lukukausi alkaa olla lopuillaan,
ja pian Andreyn on palattava takaisin kotiin. Kun kysymme häneltä, mitä hän
haluaa tehdä ensimmäiseksi kotiin päästyään, on vastaus selvä: hän haluaa
tavata parhaat ystävänsä.

Haastattelun lopuksi toivotamme
hyvät viikonloput toisillemme. ”Moi moi!” Andrey huikkaa.