Visual Arts Exhibition – taidehenkäys arjessa

Kaksi vuotta ja vähintään kahdeksan työtä. Helppo ei ollut Etelä-Tapiolan lukion IB-linjan kuvataideopiskelijoiden Kristina Bashkovan, Eveliina Karttaavin, Inka Kososen, Laura Lehtosen, Henry Leskisen, Millicent Maarannon, James Tammilan, Marina Tiikasen ja Mark Vicunan tehtävä. Etelä-Tapiolan lukion kolmannessa kerroksessa  25.2. – 4.3. näytteillä ollut IB Visual Arts Exhibition 2014 -näyttely todisti kuitenkin, että haasteesta oli suoriuduttu hienosti.

Tila hallussa

Teosten näytteille asettamisen kannalta Etiksen kolmannen kerroksen tila – sama, jossa  ylioppilaskirjoitukset kirjoitetaan – on hieman epäkiitollinen. Töiden kiinnittäminen seiniin on rajoitettua, ja avaran tilan tasapainoinen täyttäminen on haastavaa. Tila oli kuitenkin otettu hyvin haltuun, ja kokonaisuus vaikutti yhtenäiseltä. Suurin osa töistä oli kiinnitetty katosta roikkuviin mustiin kartonkialustoihin, mikä piti linjan yhtenäisenä, vaikka tekijät ja tekniikat vaihtuivat. Se oli tilanteeseen hyvä ratkaisu, vaikka osin myös sääli, sillä osa töistä tuntui hukkuvan samanlaisena pysyvään massaan. Vasta toisella katselukierroksella alkoi kokonaisuudesta nähdä yksittäisiä töitä, joihin keskittyä, ja näin päästä sisälle näyttelyn tunnelmaan.

Laadukasta määrää

Ensimmäisenä katsojan yllätti töiden määrä. Yhdeksän opiskelijan tuottamaksi taidekokoelmaksi näyttelyssä oli yllättävän paljon töitä. Määrää selittää IB-kuvataiteen vaatimus, jonka mukaan töitä Visual Arts –opintojen loppunäyttelyssä tulee olla ainakin kahdeksan jokaiselta tekijältä.  Erilaisia toteutustapoja oli IB-hengen mukaisesti käytetty ansiokkaasti, ja kaikkien opiskelijoiden työt olivat onnistuneita. Töiden suuressa määrässä oli hienoa se, että jokainen sai oman tyylinsä hyvin näkyviin.

Töistä ja niiden tekijöistä

Näyttelyn yhdeksästä tekijästä Etan@n toimittaja sai käsiinsä kolme Visual Arts –opiskelijaa ja pääsi kurkistamaan syvemmälle prosessin kulisseihin.

”Työni ovat kaikki tulkintoja siitä, että jokainen ihminen on erilainen. Kaikilla on sisällään oma maailmansa, jota muiden voi olla vaikea ymmärtää”, kertoo Inka Kosonen ajatuksistaan.  ”Mielestäni onnistuin hyvin siinä, että tein töistäni yhtenäisen kokonaisuuden.” Hienon ajatuksen lisäksi Kosonen ansioitui rohkeassa värinkäytössä ja vahvojen vaikutelmien luomisessa. Yksi hänen mieleenpainuvista töistään oli ”Lipstick Strategy after Jenny Saville’s Strategy” –piirros naiskehosta, jonka tausta oli värjätty violetilla huulipunalla.

Laura Lehtosen töitä yhdisti luontoteema, jota hän oli lähestynyt monesta näkökulmasta. Esimerkiksi ”Winter wonderland” –työssä oli lähdetty muokkaamaan talviaihetta valokuvan pohjalta maalaten ensin luonnollisilla väreillä ja sitten abstraktimmin punaisella. Haavanlehdistä rakennettu ”The Autumn Bird”-patsas oli sympaattinen ja kekseliäs työ luonnon omista materiaaleista. ”Sain näyttelystä ihan hyvää palautetta. Olisi ollut kivaa, jos kävijöitä olisi ollut enemmänkin”, miettii Lehtonen. ”Olin tyytyväinen siihen, että onnistuin tekemään erilaisia töitä ja käyttämään monenlaisia tekniikoita.”

Myös Marina Tiikanen oli kokeillut paljon erilaisia tekniikoita. Hän oli niin piirtänyt, maalannut kuin tehnyt veistoksen ja suuren teoksen kankaasta. ”Ensimmäisenä vuonna sain tehtyä kaksi työtä, joten kahdeksan saamisessa kasaan tuli kiire. Ehkä kuvis myös jäi vähän muiden aineiden vaatimusten ja läksyjen takia taka-alalle”, Tiikanen myöntää. Hän on tyytyväisin viimeiseen työhönsä, kukkia esittävään öljy- ja akryylimaalaukseen metallilevylle. ”Siitä jäi kiva fiilis loppuun. Ja nyt on ihanaa, kun luettavaa on vain viiteen kokeeseen.”

Raskasta, mutta antoisaa

Töitä näyttelyä varten oli tehty koko tähänastisen IB-opiskelun eli noin kahden vuoden ajan. Pitkän prosessin ajalle mahtui monenlaista. ”Jee, saa tehdä ihan mitä haluaa”, kuvailee Marina Tiikanen ajatuksiaan alkuvaiheessa. ”Välillä oli hankalaakin, kun mitään valmista aihetta ei ollut annettu. Aina ei ollut helppoa löytää inspiraatiota.” Sama toistuu muidenkin taiteilijoiden mielipiteissä. ”Puolivälissä tuntui hankalimmalta, loppua kohden oli taas helpompaa”, kertoo Inka Kosonen. ”Joskus tuntui, että ei ollut mitään ideaa, eivätkä kaikki työt onnistuneet ihan niin kuin piti”, myöntelee Laura Lehtonenkin. Aikaa olisi voinut heidän mukaansa olla enemmänkin. Silloin olisi voinut keskittyä töihin paremmin tai tehdä suurempia teoksia. Inspiraatiota ja vaikutteita opiskelijat hakivat tutkimalla eri taiteilijoita ja tekemällä erilaisia retkiä. ”Kuvisryhmämme yhteishenki oli tosi hyvä”, hymyilee Kosonen.

Taide piristää arkea

Salillinen taidetta tarjosi mukavan virkistyksen keskelle kiireistä arkiaherrusta. Taiteilijoiden kahden vuoden työ ei ollut mennyt hukkaan; näyttelyyn teki mieli lähteä toisenkin kerran. Joukossa oli monia todella hienoja ja mieleenpainuvia töitä. Oli harmi, että näyttely oli auki vain viikon. Ehkä suurempi osa etisläisistäkin olisi pidemmän ajan kuluessa löytänyt tiensä talon kolmanteen kerrokseen.

Teksti ja kuvat: Telma Peura 13C