Satelliitteja, käkikelloja ja asteroideja

Perjantaina 15.11. Etelä-Tapiolan lukion avaruudesta kiinnostuneet opiskelijat saivat mahdollisuuden syventää tietämystään Euroopan avaruusjärjestö ESA:sta sekä avaruuden tämänhetkisestä tilanteesta avaruustutkija Juha-Pekka Luntaman vieraillessa koulullamme. Hieman yli tunnin mittaiseen luentoon sisältyi tietoa niin eurooppalaisesta avaruustutkimuksesta, avaruutta tutkivista satelliiteista, asteroideista kuin avaruussäästäkin.

ESA vastaa eurooppalaisesta avaruustutkimuksesta

Juha-Pekka Luntama aloitti luentonsa kertomalla työpaikastaan, Euroopan avaruusjärjestö ESA:sta. Vuonna 1973 perustettu 20 jäsenvaltiosta koostuva European Space Agency suunnittelee ja toteuttaa Euroopassa avaruuden tutkimusta, esimerkiksi satelliitein ja avaruuslennoin. Luntama kertoo ESA:n toiminnassa yhdistyvän tieteen, insinööritaidon sekä operatiikan.

Avaruusjärjestön toiminnan tarkoituksena on kehittää tietämystä avaruudesta ja sen hyödyntämisestä rauhanomaisin keinoin. Tällä hetkellä ESA hyödyntää satelliittiensa tietoa monipuolisesti muun muassa säätiedotteisiin, jään paksuuksien mittaamiseen, öljyvuotojen laajuuden selvittämiseen, mahdollisten tsunamien ennustamiseen, lentoliikenteeseen, navigointiin sekä globaaliin viestintään.

Näiden avaruudessa kiertelevien satelliittien merkitys on siis nykyään todella suuri. Ilman satelliitteja meillä ei olisi lainkaan säätiedotuksia tai navigaattoreita emmekä voisi soittaa ystävillemme eri puolille maapalloa tai edes katsella Frendejä televisiosta. Satelliitit koostuvat tähtitieteellisestä määrästä eri osia, joilla on kaikilla oma tehtävänsä viestien välittämisessä. Satelliittien rakentaminen ja avaruuteen lähettäminen ei siis ole lasten leikkiä – se on suuren työmäärän ja suunnittelun tulos.

Luntama ei itse ole päässyt avaruuslennolle, mutta aiheen ammattilaisena hän osaa kertoa miehitettyjen avaruuslentojen olevan haastavia, mutta kiehtovia. ”Astronautit ovat avaruusasemien putkimiehiä, jotka vaihtavat aseman rikki menneitä ja kuluneita osia uusiin ja kytkevät johtoja”, Luntama kuvailee astronautin ammattia.

Avaruusasemalla työskentely on todella haastavaa, sillä aseman ulkopuolella ei selviä ilman yli sata kiloa painavaa avaruuspukua, ja avaruuskävelyt kestävät 6–7 tuntia. ”Jos haluat tietää, minkälaista on työskennellä avaruushanskat kädessä avaruusaseman ulkopuolella, laita viidet sormikkaat päällekkäin ja ala korjata käkikelloa”, Luntama kehottaa nauraen.

Avaruus ei ole täynnä tyhjää

Luennon toinen osa liittyi avaruuden tilannekuvaan eli siihen, mitä kaikkea avaruudessa on. Ennen luultiin, että avaruudessa on loputtomasti tilaa, mutta nykypäivänä on tultu siihen tulokseen, että maapalloa ympäröivä avaruus on kaikkea muuta kuin tyhjä. Maata ympäröivässä avaruudessa on noin 3500 satelliittia, joista vain puolet on käytössä.

Satelliittien lisäksi avaruudessa on suuria määriä satelliiteista ja raketeista tullutta avaruusromua. Se ei sinänsä ole vaarallista, sillä Maan ilmakehään osuessaan avaruusromu palaa eikä yleensä pääse maapallon pinnalle asti. Mutta mitä enemmän avaruusromua avaruudessa on, sitä todennäköisempää on, että satelliitit törmäävät avaruusromuun ja rikkoutuvat, mistä syntyy lisää romua, joka haittaa satelliittien toimintaa.

Luntama kertoi myös Maata uhkaavista asteroideista ja niiden tutkimisesta. Asteroideja on vaikea nähdä ja niitä ja niiden liikkeitä on siksi vaikea seurata. Maapallon läheisyydessä olevat suurimmat asteroidit ovat silti tiedossa, ja niitä voidaan tarkkailla. Asteroidien tuhoamiseen ei ole vielä keksitty toimivaa menetelmää, mutta niiden osumista Maan ilmakehään voidaan silti estää muun muassa työntämällä asteroideja moottoroiduilla raketeilla tai kuumentamalla asteroidien pintaa, joka muuttaa hiljalleen asteroidin liikerataa.

Avaruussää kertoo Auringon aktiivisuudesta

Lopuksi Luntama otti puheeksi omaan tietämykseensä parhaiten liittyvän aiheen, avaruussään. Se perustuu Auringon aikaansaamiin sähkömagneettikentän ja varautuneiden hiukkasten jakautuman muutoksiin ja niiden aikaansaamiin ilmiöihin. Auringon ollessa aktiivinen sen pinnalla olevien aurinkopilkkujen magneettikenttien erot tasaantuvat, jolloin ilmakehään purkautuu aurinkoplasmaa. Aurinkoplasmasta koostuvan aurinkotuulen päästessä Maan ilmakehään havaitaan maapallon napa-alueilla revontulia.

Aurinkoplasmaa sisältävät aurinkotuulet ilmenevät muutenkin kuin vain kauniin värisinä revontulina, sillä ne voivat aiheuttaa ongelmia satelliittien toiminnassa ja ovat myös vaarallisia astronauteille. Siksi Auringon tutkiminen ja aurinkomyrskyjen ennustaminen onkin tärkeä tieteenala, joka vaikuttaa suuresti muun muassa tulevaisuuden tekniikan kehitykseen.

Teksti: Merimaija Kasanen 13B