Erilainen seikkailu kesälomalla

Monelle lukiolaiselle vuoden kohokohta on kesäkuussa viimein koittava pitkä kesäloma. Siitä halutaan ottaa kaikki irti; joka vuosi haaveillaan ”unelmien kesästä”. Itse päätin viime kesänä kokeilla jotain, mitä en ollut ikinä ennen tehnyt: lähdin yksin kuukaudeksi kesävaihtoon Saksaan. Kannustan muitakin käyttämään tilaisuuden hyväksi!

Itse lähdin matkaan, koska halusin oppia enemmän saksalaisesta kulttuurista, saada uusia ystäviä ja kehittää kielitaitoani. Onneksi Suomi-Saksa Yhdistysten Liitto tarjoaa niin A- kuin B-saksankin lukijoille loistavan tilaisuuden päästä kuukaudeksi Saksaan kokemaan saksalaista elämää ja koulunkäyntiä, vieläpä halpaan hintaan. Opiskelija pystyy toivomuksen esittämällä itse vaikuttamaan siihen, mille alueelle pääsee. SSYL pyrkii ottamaan toivomukset huomioon ja löytämään opiskelijalle sopivan isäntäperheen.

Ennen vaihtoa pohdin, mitä teen, jos isäntäperhe onkin kamala tai en vain yksinkertaisesti ymmärrä mitään saksalaisten puheesta. Voin kuitenkin nyt kokemuksestani kertoa, että huolet ovat turhia. Kuten saksanopettajani Soili Raatikainen sanoi, ”kuukauden pystyy viettämään, vaikka aidalla istuen”. Kokeilemalla voi vain voittaa.

Mukana saksalaisessa arjessa

Hienointa kuukaudessa oli saksalaiseen elämänmenoon ja itse saksalaisiin tutustuminen. Isäntäperheen mukana pääsin saksalaisiin sukujuhliin, jalkapallojoukkueen kaudenpäätösjuhliin sekä parhaisiin leipomoihin ja ravintoloihin ja tutustumaan paikallisen opastuksella lähiympäristön mielenkiintoisiin kaupunkeihin. Samaa ei voi mitenkään kokea oppitunneilla! Tutustuin isäntäperheeni sukulaisiin ja sain uusia ystäviä niin 3- ja 5-vuotiasta serkuista kuin 17-vuotiaasta host-siskostani ja hänen ystävistäänkin. Vaikka usein ehkä ajatellaan, että saksalaiset ovat hieman jäykkiä, he ottivat minut avosylin vastaan. Juttua riitti, kenen tahansa kanssa ikinä sattuikaan puhumaan, sillä kysymysten kirjo ulottui Suomen talvesta siihen, millainen juhlimiskulttuuri suomalaisilla on. Puheenaiheiden loppumista ei siis todellakaan kannata pelätä.

Suurta kulttuurishokkia ei oikeastaan tullut, vaikka opettajia piti muistaa teititellä, kaupasta ei löytynyt rasvattomia maitotuotteita ja kouluun otettiin aina mukaan aamulla tehdyt omat eväät. Pieniä hauskoja eroja lukuun ottamatta saksalaiset elävät kuitenkin melko samanlaista elämää kuin me suomalaiset. Silti kuukausi avartaa näkemään maailmaa taas eri tavalla, kun on tottunut vierailemaan Saksassakin vain turistina. Paikallisen perheen jäsenenä pääsee tutustumaan pintaa syvemmältä saksalaiseen elämään.

 Germaanisen ruoan salat

Miltei suurin ero oli ruokakulttuuri. Tarjottavat ruuat vaihtelevat tietysti perheen mieltymysten mukaan, mutta omassa isäntäperheessäni ei rasvaa kammoksuttu samalla tavalla kuin suomalaiset yleensä kammoksuvat. Juustossa piti olla 45 % rasvaa, eikä leivän päällä syöty ohuita kalkkunaviipaleita. Itse päätin noudattaa maassa maan tavalla -käytäntöä eli en alkanut nirsoilla, vaikka välillä suomalaisnenäni eteen tuotiinkin hieman oudon näköisiä ruokia. Rohkeus kannatti, sillä mikään ruoka ei ollut pahaa. Makkara kylläkin alkoi loppukuukaudesta olla jo ”ei kiitos” -listalla. Positiivista kuitenkin oli, että perhe otti minunkin mielipiteeni huomioon, ja parina päivänä söimmekin minun valitsemiani, kuukauden aikana suosikiksi tulleita herkkuja, kuten gulassia.

Kielioppisäännöillä ei ole niin väliä

Kielen, eikä niin ruuan, takia moni Saksaan kuitenkin lähtee. Itse en väitä, että olisin kuukaudessa kehittynyt maailmaa mullistavan mahtavaksi saksan kielen taituriksi, mutta rohkeus puhua saksaa kasvoi hurjasti. Kuukauden aikana oli useita tilanteita, joissa kielioppisäännöt eivät muistuneet mieleen tai jouduin avittamaan puhettani elekielellä, mutta silti tulin ymmärretyksi. Se, ettei luovuttanut kielimuurin takia, vaan yritti aktiivisesti ilmaista omia mielipiteitä, kehitti valtavasti luottamusta omiin kykyihin. Aina ei tarvitse onnistua täydellisesti. Ehdottomasti palkitsevaa oli myös se, että koulussa ymmärsi opettajan kysymykset tai sai laskettua saksankielisen sanallisen matematiikan tehtävän. Joka päivä ymmärsin enemmän.

Tietysti kaikessa on riskinsä, niin myös kesävaihtoon lähtemisessä. Kahdella kavereistani perhe ei ollut niin mukava kuin he olivat odottaneet, mutta heillekin löytyi onneksi koulusta seuraa. Näin kävi kuitenkin vain kahdelle yli kolmestakymmenestä tapaamastani vaihto-oppilaasta. Suosittelen siis ottamaan tämän pienen riskin!  Kuukausi tarjoaa todella paljon, kun vain lähtee rohkeasti seikkailemaan. Minullakin on nyt saksalainen perhe, jonka luo voin aina palata.

Laura Löytömäki 12A