Vaihtovuosi Minnesotan malliin

Terveisiä rapakon takaa! Vaihtovuoteni Jenkkien Minnesotassa, pienessä Chaskan kaupungissa on käynnistynyt mallikkaasti, joskin leppoisaan tahtiin. Koulu alkoi vasta 3.9., Labor Dayn eli työntekijöiden kunniaksi vietettävän juhlan jälkeen. Jet lagin aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta paljon on jo ehtinyt tapahtua!

Ensimmäiset päivät menivät perheen tapoihin totuttelemiseen, kuten useimmilla vaihtareilla. Ilmoittauduin myös koulun uintijoukkueeseen ja sain kauhukseni todeta, että harjoituksilla tarkoitetaan kahden tunnin jatkuvaa altaassa kauhomista viisi kertaa viikossa, minkä päälle tulevat vielä oheistreenit. Jos ei tällä uintikunto parane, niin ei sitten millään! Me-henki on täällä aivan omaa luokkaansa, ja 45 hengen joukkueessa kaikki kannustavat toisiaan. Uuteen tulokkaaseen suhtaudutaan kovin kiinnostuneesti, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun avaan suuni ja kerron olevani Suomesta, tulevat kaikki juttelemaan.

Paikalliset tietävät kotimaastamme suhteellisen paljon keskivertoamerikkalaiseen verrattuna, sillä Minnesotan alueella suurella osalla on suomalaisia sukujuuria tai muita yhteyksiä sinne suuntaan. En siis ole saanut korjata olettamuksia siitä, että Suomi olisi USA:n osavaltio tai että asuisimme igluissa – ainakaan vielä! Hauska yksityiskohta on, että siinä missä Suomi on tunnettu tuhansien järvien maana, täällä lukee autojen rekisterikilvissä Minnesota - 10 000 lakes. Maailman suurinta kulttuurishokkia en siis ole ainakaan vielä joutunut kokemaan. Jatkuva englannin puhuminenkaan ei ole aiheuttanut suurta päänvaivaa.

 

Minunkin suvullani on muuten sukulaisyhteyksiä Minnesotaan - onnekkaasti vain puolen tunnin ajomatkan päässä uudesta kodistani. Vietinkin eilen hauskan päivän sukulaisperheeni kanssa ja sain tutustua amerikkalaisten urheiluhulluuteen - siinäkin he vetävät meille vertoja - naisten koripallo-ottelussa. Helpotuksen huokaisu pääsi myös siinä vaiheessa, kun vihdoin sain puhelimen käteeni – älypuhelinriippuvaiselle jo viikko ilman tuttua kädenjatketta aiheutti suuria vieroitusoireita.

Vaikka vuoteni seniorina ei vielä ei vielä olekaan päässyt kunnolla käyntiin, aiheuttavat lukujärjestyksen suunnitteleminen ja vuosikirjakuvien otattaminen pientä päänvaivaa. Olen myös ottanut tavoitteekseni opetella pyöräilyreitit niin omaan kouluuni kuin Middle schooliin, jossa uintitreenit järjestetään. Kunnonkohotuksen ohella on nimittäin mukavaa pystyä liikkumaan jollain tapaa maassa, jossa bussiyhteydet ovat koto-Suomeen verrattuina surkeat. Onneksi kaverini pystyvät toimimaan kuljettajinani – autoahan saa täällä ajaa jo 16-vuotiaana.

Monet vaihto-oppilaat joutuvat taistelemaan lisäkilojen kanssa, enkä puhu pelkästään vuoden aikana kertyvän tavaran kotiinkuljetuksesta. Itselläni kävi kuitenkin tuuri, sillä host-perheeni isä nauttii suuresti ruoanlaitosta, eli kotona tarjoillaan tuoreita, terveellisiä annoksia roskaruoan sijaan. Raskaat treenitkin vaativat veronsa, joten minulla on toivoa mahtua samoihin farkkuihin myös vuoden lopulla.

USA:n suurin ostoskeskus Mall of America sijaitsee sopivan puolen tunnin matkan päässä, joten shoppailureissu on suunnitteilla kuluvalle viikolle. Viikonlopuksi suuntaamme luultavasti host-perheeni purjeveneelle. Jälleen yksi tuttu asia Suomesta! Vuosi kaukana kotonurkista ei siis ainakaan vielä kovasti hirvitä, vaikka koti-ikävääkin tulen varmasti jossain vaiheessa potemaan. Kyseessä on kuitenkin mahtava elämys, josta aion ottaa kaiken irti - sekä prom-tanssiaiset, graduation-juhlan että sillä kamalalla keltaisella koulubussilla matkustamisen!

Terveisiä Suomeen, tsemppiä abeille, voimia kakkosille ja ykkösten kanssa tavataankin samoilla kursseilla ensi vuonna!

Jemina Järvilehto