Vankiladraamaa

Arvostelu Etelä-Tapiolan lukion kevään 2013 "Tyrmä"-musikaalista

Juuri ennen viidennen jakson koeviikkoa Etelä-Tapiolan lukion musikaaliperinne jatkui, ja lukiossamme esitettiin opiskelijoiden tekemä, nuorten elämää käsittelevä ”Tyrmä”. Se kertoo kolmesta kaveruksesta: Artusta (Markus Hentunen), Ellestä (Nelli Vanninen) ja Benkusta (Olli Kiikkilä). He ovat tunkeutuneet kerrostaloasuntoon ryöstöaikeissa. Lain koura saa varkaista kiinni vain yhden: Arttu passitetaan vankilaan, ja muut nuoret koettavat elää kuten ennenkin.

Istuutuessani paikalleni iltapäivän näytökseen, en tiennyt, mitä odottaa. Vaikka esitystä olikin harjoiteltu auditoriossa kuukausia, yllätys säilyi loppuun asti. Olin vaikuttunut ensimmäisestä musiikkikappaleesta lähtien. Juonta ei läväytetty silmille heti, vaan se ripoteltiin matkan varrelle: esimerkiksi syy Artun vangitsemiseen ei suinkaan ole alusta alkaen selvä. Selvää taas on se, ettei Arttu viihdy vankilassa muiden vankien joukossa ja joutuu usein tahtomattaan ongelmiin taparikollinen Raipan (Tuomas Pajari) ja hänen jenginsä kanssa. Kaltereiden takana on kuitenkin onneksi myös Suski (Katariina Collander), joka valaa Arttuun toivoa paremmasta.

Jotkut sivuhahmot jäivät ajoittain hieman irrallisiksi, ja niistä olisi voitu kertoa enemmän. Valtaosan ajasta tarinaa oli kuitenkin helppo seurata. Mukavan lisämausteen siihen antoi päähenkilöiden välinen yllättävä kolmiodraama sekä varsin kekseliäät sivuhahmot, kuten Ellen turkiksissa treenaava äiti, jota tulkitsi Maria Vuorinen.

Musikaali oli opiskelijoiden tekemä, kappaleiden sävellyksestä lavasteisiin saakka. Apuna tosin olivat musiikinopettaja Veera Jämsä vastaamassa bändistä ja espanjanopettaja Susanna Paavonen, joka Iida Ylä-Raution kanssa ohjasi ”Tyrmän”. Esityksen budjetti oli mahdollisimman lähellä nollaa. Lavasteet ja erikoistehosteet eivät välttämättä siis olleet verrattavissa Kansallisteatterin antiin, mutta yletön mahtipontisuus ei tässä tuotoksessa ollutkaan tärkeintä.

Päällimmäisinä katsomoon välittyivät ilo ja tekemisen riemu. Roolihahmot olivat kaikki kiinnostavia ja aitoja. Musiikki sopi näytelmän tunnelmaan eikä lajiutunut liikaa yhteen genreen. Tarjolla oli muun muassa rockia, rap-battleja sekä lopun pirteä yhteislaulu. Parhaiten jäi ehkä mieleen Artun vanhempien laulumuodossa esitetty riita, jossa solvauksia huudettiin äkäisesti  molempiin suuntiin.

Noin tunnin kestäneen esityksen jälkeen olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Tällaisesta toiminnasta kaikki saavat jotain: tekijät kokemuksia ja ansaitsemaansa kiitosta sekä yleisö mukavan tulkinnan nuorten elämästä ja ihmissuhteista. Suosittelen!

 

Tapio Parkkonen 12C

 

----

Musikaalista koostettu DVD on nyt saatavilla. Ota yhteyttä Mikko Toivoseen (mikko@manaatti.fi).