Koulunkäyntiä Koreassa

Ollessani vaihto-oppilaana Etelä-Koreassa lukuvuonna 2012 - 2013 tutustuin samalla korealaiseen koulunkäyntiin ja huomasin sen eroavan hyvin paljon suomalaisesta. Tosin opiskelin yksityisessä kristillisessä tyttökoulussa, joka erosi myös hieman yleisistä korealaisista lukioista.

Normaali koulupäivämme kulki näin: aamulla piti olla koululla jo kello 7.50 luokanvalvojantunnin takia. Ensimmäinen oppitunti alkoi kello 8.20, ja tunnit olivat 50 minuutin pituisia. Kaikkien tuntien välissä oli 10 minuutin tauko. Ruokailuun oli aikaa tunti, ja oppitunteja oli päivän aikana yhteensä seitsemän. Koulu loppui kello 16, mutta sen jälkeen oli vielä toinen luokanvalvojantunti. Pituus riippui aina käsiteltävien asioiden määrästä; yleensä ne kuitenkin kestivät noin 5-10 minuuttia.

Oppilaat eivät juurikaan vaihtaneet luokkia koulupäivän aikana. Ainoat poikkeukset olivat jotkin kuvaamataidon tunnit, joita pidettiin muun muassa kuvaamataidon luokassa. Musiikin valinneet pääsivät aina musiikinluokkaan. Joskus harvoin pääsimme opiskelemaan myös kirjastoon tai tietokoneluokkaan. Kerran pääsimme myös tiedeaineiden luokkaan tekemään tutkimusta.

Koreassa opiskelijat valitsevat ykkösluokan jälkeen, haluavatko he syventyä humanistisiin aineisiin vai luonnontieteisiin. Oma luokkani oli valinnut humanistiset aineet. Lukujärjestykseemme kuului siis etiikkaa, englantia, matematiikkaa, fysiikkaa, maantietoa, koreaa, kotielämä ja tekniikka –nimistä ainetta, uskontoa ja sosiologiaa sekä kulttuuria, kuvataidetta tai musiikkia oman valinnan mukaan sekä opon tyyppistä oppiainetta, jonka tunneilla keskusteltiin ammateista. Kerran viikossa opiskelimme myös kiinalaisia merkkejä. Englannissa ja matematiikassa pidettiin myös jaettuja tunteja. Oppilaat jaettiin eri ryhmiin heidän koetulostensa mukaan. Ryhmiä oli A:sta C:n ja jaettuja tunteja kaksi kertaa viikossa.

Korealaisissa kouluissa on myös klubeja. Ne kokoontuvat kerran viikossa kahden oppitunnin ajaksi. Meidän koulullamme ei ollut kovin erikoisia klubeja, mutta kaikille varmasti löytyi omansa. Itse olin toimittajana koulun englanninkielisessä lehdessä. Klubit kokoontuivat aina keskiviikkoisin, jolloin meillä oli aamulla myös kouluhartaus. Keskiviikkoisin oli siis vain neljä normaalia oppituntia. Hartaudessa lauloimme ja kuuntelimme saarnaa.

Aasiassa opiskelu on hyvin tärkeää, eikä Korea ole poikkeus. Koulu kyllä loppuu iltapäivällä neljältä, mutta sen jälkeen on vielä iltatunnit, jotka loppuvat vasta kymmeneltä. Ne, jotka eivät jää iltakouluun, menevät yleensä akatemioihin opiskelemaan yhteentoista saakka. Tämän jälkeen he opiskelevat vielä kotona ja tekevät läksyjään. Monet menevät myöhään nukkumaan ja ovat sitten väsyneitä koulussa ja nukkuvat tunneilla.

Oli meille silti järjestetty myös jonkin verran huvituksia. Ykköset ja kakkoset kävivät luokkaretkellä ensimmäisten kokeiden jälkeen, ja vuoden aikana meillä oli kaksi kertaa grillipäivä, jolloin teimme itse ruokaa ulkona. Koululla kävi myös vierailemassa laulajia sekä muita esiintyjiä pitämässä puheita. Ykkösten ja kakkosten vuoden kohokohta on kuitenkin ehkä koulufestarit, jolloin koulun portit aukeavat ulkopuolisille ja oppilaat järjestävät vierailijoille kaikenlaista toimintaa. Oma klubimme pyöritti kahvilaa, mutta tarjolla oli myös erilaisia pelejä ja tiedekokeiluja. Lopuksi oli vielä esityksiä kuten tanssia ja laulua. Myös toisten koulujen oppilaat esiintyivät.

Hyvin monissa korealaisissa kouluissa on myös koulupukupakko. Meidän koulumme ei ollut poikkeus: talvella pidimme talvipukua ja kesällä kesäpukua. Koska koulumme on yksityinen, oli myös koulupukuun liittyvien sääntöjen noudattaminen hyvin tärkeää, ja sitä valvottiinkin. Hameet eivät saaneet olla liian lyhyitä, ja talvipukuun kuuluvan rusetin piti aina olla kaulassa. Kesäloman aikana kenkäsäännöt onneksi vaihtuivat: aikaisemmin meidän piti pitää siistejä mustia kenkiä talvipuvun kanssa, ja ne hiersivät monien jalkoja. Kesän jälkeen saimme jo pitää lenkkareita ja tennareita, kunhan ne eivät olleet räikeän värisiä. Takkienkin piti olla mustia. Meikkejä ja koruja ei saanut käyttää, ja hiusten olisi periaatteessa pitänyt olla aina poninhännällä, mutta tätä sääntöä ei tarvinnut noudattaa. Hiusten värjääminen ja kihartaminen oli kuitenkin kiellettyä, ja niiden pituuskin oli kuulemma säänneltyä. Kaikissa kouluissa säännöt eivät kuitenkaan olleet näin tarkkoja. Viereisessä poikakoulussa hiusten värjääminenkin oli sallittua.

Korealainen koulu saattaa siis kuulostaa hyvinkin tiukalta ja suorituspaineiselta, mitä se myös on. Vaihto-oppilaalle se voi kuitenkin olla hieno kokemus! Itse nautin kaikista eniten kouluruuasta, joka oli meidän koulussamme hyvin herkullista. Tämä voi tosin johtua siitä, että ruoka oli maksullista – paitsi vaihto-oppilaille!

 

Elina Tikkanen 11D