Harri Korpisaari – seikkailija päätyi Etikseen

” Olen 40-vuotias historian ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja ja kolmen pienen tyttären isä.” Näin esittelee itsensä Etelä-Tapiolan lukion uusi yhteiskuntaopin ja historian opettaja Harri Korpisaari. Itseään innostuvaksi ja huumorintajuiseksi luonnehtiva Korpisaari on päässyt kuluneen lukuvuoden aikana loistavasti mukaan Etiksen menoon.

Lapsuutensa ja nuoruutensa suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla asunut Korpisaari kertoo olevansa kova lukemaan ja urheilemaan. Lapsena ja nuorena luetut historialliset romaanit, esimerkiksi Leon Uriksen kirjat, synnyttivät jo alusta lähtien kiinnostusta. Tämä kiinnostus menneitä aikoja kohtaan johti Korpisaaren Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa vuonna 1993. Tällöin opettajan ammatti ei ollut hänellä vielä päämääränä, vaan hän luki tätä oppiainetta, koska piti sitä yleissivistävänä ja mielenkiintoisena.

Nuori Korpisaari siirtyi kuitenkin valtiotieteelliseen tiedekuntaan poliittisen historian laitokselle, sillä hän koki tämän aineen lukemisen mielenkiintoisemmaksi. Korpisaari viihtyi valtiotieteellisessä tiedekunnassa erittäin hyvin ja muistelee lämmöllä erinomaisia luennoitsijoita,  esimerkiksi ministeri Erkki Tuomiojaa.  Viiden vuoden opintojen jälkeen, vuonna 1998, Korpisaari valmistui valtiotieteiden maisteriksi.

Nuoren miehen unelmaa

Opinnot suoritettuaan Korpisaari kiinnostui turvallisuuspolitiikasta. Yliopistolta löytynyt ilmoitus innosti armeijan hyvin suorittanutta Korpisaarta todella paljon: ulkoministeriö haki kenttätarkkailijoita entisen Jugoslavian alueille,  EU:n tarkkailijaoperaatioon. Suomesta lähetettiin Balkanille kymmenen hiljattain valmistunutta korkeakoulutettua, ja Korpisaari oli yksi heistä. ”Oli se nuoren miehen unelmien  täyttymys tulla hyväksytyksi joukkoon”, hän naurahtaa.

Niinisalon varuskunnassa pidettiin valituille muutaman viikon tarkkailijakoulutus ja sen lisäksi Korpisaari hyödynsi operaatioon valmistautuessaan historian osaamistaan lukemalla kaiken mahdollisen kyseisen kohdealueen historiasta. Huhtikuussa vuonna 1999 tarkkailijat lähetettiin Sarajevoon, ja vasta paikan päällä heille selvisi, minne he tarkalleen päätyivät. Korpisaari sijoitettiin yhteen pahimmiten etnisesti puhdistetuista kaupungeista, Zvornikiin. Tarkkailijat toimivat Korpisaaren mukaan ”EU:n silminä ja korvina”; yhden tarkkailijatiimin vastuualue koostui kymmenesta kunnasta, ja töihin kuului esimerkiksi paikallisten poliitikkojen haasttateluja ja päivittäisten raporttien kirjoittamista.

Kolmen kuukauden jälkeen Korpisaari ylennettiin team leaderiksi, ja kesä 1999 oli Korpisaaren mukaan hyvin onnellista aikaa. Työ oli mielenkiintoista ja kaverit mahtavia, ja hän urheili paljon. Lokakuussa Korpisaarta pyydettiin aluetoimiston päälliköksi. Tästä seuraavat seitsemän kuukautta hänen alaisuudessaan toimi viisi tiimiä ja aluetoimiston väki.

Tarkkailijaoperaatiosta saadut kokemukset olivat vaikuttavia. Korpisaari kertoo maailmankuvansa muuttuneen ja eri kulttuurien ymmärtämisen helpottuneen todella paljon. Hänellä on edelleen Facebook-kavereinaan vanhoja tuttuja tarkkailija-ajoilta, ja hänen suunnitelmissaan on palata alueelle vielä vaimon kanssa pidennetylle viikonloppulomalle.

Operaation jälkeen Korpisaari työskenteli Keskusrikospoliisilla puolitoista vuotta tutkija-analyytikkona, mutta paperipainotteinen työ sai väistyä, kun nuoren miehen polte vaati vielä seikkailua. Niinpä Korpisaari palasi Bosniaan puoleksi vuodeksi rauhanturvaupseeriksi. Tämän koko ajan hän oli amerikkalaisten sotilastukikohdassa. Elämä sotilastukikohdassa oli melko erilaista; Korpisaari kertoo amerikkalaisten sotilaiden elämän olleen melko ylenpalttista. Sotilastukikohdan vuosibudjetti lähenteli Suomen koko valtion vuosibudjettia, vaikka tukikohdassa palveli vain noin 2 000 sotilasta. Budjetin suuruus näkyi muun muassa helikopterien määrässä, ruokahuollossa ja harrastusmahdollisuuksissa.

Rankkaa, mutta palkitsevaa

Vuonna 2002 reissumiehen elämä alkoi jäädä taakse ja Korpisaari alkoi pohtia, miten elämää tästä jatkaa.”Vaimo varmaan sanoi, että silloin aikuistuit”, naurahtaa Korpisaari. Syksyllä 2002 hän palasi takaisin yliopistolle, suoritti vuoden kestävän opettajaharjoittelun ja opettajan paperit saatuaan Korpisaarella kävi hyvä tuuri ja pääsi vastavalmistuneena opettajana lähes suoraan Suomalaiseen yhteiskouluun opettajaksi.

Alussa Korpisaarella ei ollut täyttä opetustuntimäärää, mikä mahdollisti jatko-opinnot. Aluksi hän päätti tutkivansa jotain Bosniaan liittyvää, mutta kielitaidon puutteiden ja välimatkan pituuden takia hän päätyi laajentamaan maisterintutkielmaansa lisentiaatin työksi uusilla lähteillä. Työ laajeni kuitenkin edelleen väitöskirjaksi. Vuodet 2006 - 2009 olivat raskasta aikaa väitöskirjan viimeistelyssä. Opinnäytteen tekeminen kiireisenä isänä oli Korpisaaren mukaan hyvinkin raskasta,mutta kova työ palkittiin 6.11.2009, kun Korpisaari väitteli itsensä valtiotieteiden tohtoriksi. Hänen tutkimuksensa käsittelee Suomen itsenäistymistä ja vapaussodan salaisia valmisteluja. ”Taas vähän tälläinen jännäriaihe”, virnistää Korpisaari. Väitöskirjasta otetaan parhaillaan toista painosta.

Tarina päättyy Etikseen

SYK:ssa opettamisen jälkeen Korpisaaren tarina johti Etelä-Tapiolan lukioon. Korpisaari kehuu Etiksen ilmapiiriä ja kertoo viihtyvänsä Etelä-Tapiolassa todella hyvin. Hän on päässyt opettamaan Etiksessä enemmän ja monipuolisempia kursseja kuin aikaisemmassa työssään. Myös opiskelijat saavat paljon kiitosta. Korpisaari kuvailee Etelä-Tapiolan lukion nuoria reiluiksi, innokkaiksi ja huumorintajuisiksi. Tunneilla on Korpisaaren mukaan kaikilla hyvä meininki, ja hän mainitseekin omaksi vahvuudekseen opettajana juuri sen, että kykenee innostamaan oppilaita omalla kiinnostuksellaan aihepiiriä kohtaan.  ”Teen asiat aina 120 prosentilla, oli sitten kyse mistä vain, esimerkiksi urheilusta tai opettamisesta!” kuvailee Korpisaari itseään.

Viime aikoina hän kertoo olleensa hyvin tyytyväinen elämäänsä. Vapaa-ajalla rakas golf-harrastus on jäänyt kilpailemisen osalta hieman taka-alalle, mutta Korpisaari kertoo olevansa mukana 8- ja 6-vuotiaiden tyttäriensä jalkapalloharrastuksessa. Näin hänelle tärkeä urheiluharrastus jatkuu, mutta hieman eri muodossa vain. Tulevaisuudessa Korpisaari toivoo kehittyvänsä omassa ammatissaan; vaihtoehtoja kehittämisen suunnaksi on monia.

Loppuun kysyn vielä mahdollisia terveisiä Etiksen oppilaille. Korpisaari vastaa hymyillen: ”Olkaa kiinnostuneita asioista ja uutisista, muistakaa pysyä kivoina ja reippaina ja lukekaa paljon!”

Sofia Dahlskog 12B