Esko Valtaoja luennoi Luma-viikolla

Etelä-Tapiolan lukiossa vietettiin 5.- 9.11.2012 Luma-viikkoa, jonka aikana avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja tuli vierailemaan Etiksessä. Valtaoja saapui keskiviikkona luennoimaan astrobiologiasta koulumme auditorioon, joka oli täynnä kiinnostuneita opiskelijoita.

Juuri uuden teoksensa Kaiken käsikirja julkaissut professori luennoi opiskelijoille ehkä tähtitieteen mielenkiintoisimmasta kysymyksestä: ”Onko siellä ketään?” Valtaoja kertoi tieteenalasta nimeltä astrobiologia, joka tutkii nimenomaan elämän olemassaoloa avaruudessa. Astrobiologia yhdistää eri tieteenaloja, kuten nimikin kertoo: astrologiaa ja biologiaa. Suomi oli vielä pari vuotta sitten ainoa maa Euroopassa, jossa ei opetettu yliopistoissa astrobiologiaa. Valtaoja ja muutama muu asiantuntija päättivät tarjota astrobiologian kurssin Helsingin yliopistossa ja katsoa, kiinnostaako se opiskelijoita. Ja totta vie kiinnosti - kurssi oli yleisömenestys.

Valtaoja aloitti luentonsa selkeällä faktalla: ”Emme vielä tiedä, onko siellä ketään.” Professori kertoo Maan ulkopuolisen elämän kuitenkin olevan todennäköistä ja olettaa, että maapallon kaltainen planeetta löydettäneen 10 vuoden kuluessa.

Elämän syntyyn ei loppujen lopuksi tarvita mitään kovinkaan monimutkaista. Ensin pitää olla olemassa tähti. Valtaoja kertoi tähtien syntyvän tähtisumuissa. Lähinnä meitä on Orionin tähtisumu, jota voi kuka tahansa katsella kaukoputken avulla takapihaltaan. Tähteä kiertämään tarvitaan planeetta. Uusien tähtien ympärillä on pölyä, jonka tiivistyessä syntyy planeettoja. Etäisyys tähdestä on tietenkin elämän kannalta tärkeä, ja planeetan pitää toki olla kiviplaneetta. Tällaisia tähtiä kiertäviä planeettoja on tietenkin lukematon määrä. Ensimmäinen toisessa aurinkokunnassa tähteä kiertävä planeetta löydettiin vuonna 1995.

Elämään tarvitaan kuitenkin muutakin. Planeetalla on tärkeää olla ilmakehä ja muutamaa alkuainetta, jotta elämän syntyminen olisi mahdollista. Tuntemamme elämä muodostuu hiilestä, vedestä, aminohapoista ja dna:sta, joten tarvitaan pääasiassa vain hiiltä, vetyä, happea, typpeä, rikkiä ja fosforia. Valtaoja kuitenkin kertoi, että elämän synnylle olennaista on reaktioiden järjestys: jos yksikin asia tapahtuu väärään aikaan, ei elämää synny.

Ihmiset ovat tutkineet avaruutta elämän löytämisen toivossa vasta pienen palan. Ensimmäinen etappi ja tutkimuskohde on tietenkin naapuriplaneettamme Mars. Tämän hetken tietojen mukaan Marsissa ei kuitenkaan ole elämää, koska planeetan ilmakehä on niin ohut, ettei siellä ole juoksevaa vettä.  Myös UV-säteilyn voimakkuus otsonin puuttumisen takia pienentää mahdollisuutta elämän olemassaoloon Marsissa. Asiaa tutkitaan kuitenkin koko ajan. Tänä vuonna Marsiin on lähetetty Curiosity-robotti tarkastelemaan Marsin pintaa ja noin vuodelle 2040 on suunniteltu miehitetty Mars-matka. 

Jos pystyttäisiin kehittämään fuusioraketti, olisi astrobiologian tutkiminen myös aurinkokuntamme ulkopuolisilla planeetoilla mahdollista. 1000 kilometriä sekunnissa kulkeva raketti mahdollistaisi matkat vieraisiin aurinkokuntiin. Näin ollen myös Hermin paradoksi - ihmislajin levittäytyminen Linnunradalle - kävisi toteen. Tämä kaikki on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Kysymykseen ”Onko siellä ketään?” on vain kaksi vastausvaihtoehtoa: joko elämää on tai ei ole. Olemme joko älykkäin elämänmuoto - tai ehkä jopa tyhmimmästä päästä. Tämäkin on vielä avoin kysymys. Todennäköisesti tulevaisuudessa siihenkin saadaan vastaus.

Teksti Nelli Vanninen 12D

Kuva Mikko Toivonen