Kimmo Kaakinen: suomalainen nuori ulkomailla

Yksi Etiksen 155 uudesta opiskelijasta on Nenäpäivän rahankerääjänäkin tutuksi tullut Kimmo Kaakinen.

Kimmoa ei voi olla huomaamatta käytävillä, hänellä on nimittäin harvinaisen kova ääni, joka kuuluu varsinkin ruokatunnin alkaessa. Mittaakin miehellä on reilusti. Hän harrastaa miekkailua ja pelaa ensimmäisten vuosikurssilaisten perustamassa jalkapallojoukkueessa FC LaPa:ssa.

Lukio on alkanut Kimmolla kivuttomasti. Koeviikkoon olisi kuulemma toki voinut lukea hieman enemmän. Etiksen hän valitsi koulun hyvän tason lisäksi sijainnin ja kurssitarjonnan perusteella:
Tapiola oli muuttanut väliaikaisesti Kiloon eikä Pohjois-Tapiolassa voinut valita saksan kieltä.

Kimmon viime vuosi ei ollut tavallinen: hän asui Belgian pääkaupungissa Brysselissä, jossa hän kävi kansainvälistä koulua. Euroopan unionin pääkaupungissa vietetty vuosi tosin oli välivuosi eikä siis vienyt Kimmon opiskeluita koto-Suomessa eteenpäin. ”Hieman rallatellenhan tuo meni, lähinnä futista pelasin”, hän kuvaa ajankäyttöänsä tuossa pienessä mutta harvinaisen monikulttuurisessa maassa.

Juuri monikulttuurisuudesta tulee Kimmon Suomi - Belgia -vertailussa Belgialle ensimmäinen piste. ”Oli mukava tutustua enemmän ja vähemmän erilaisiin ihmisiin. Luokkakavereita oli muun muassa Afrikasta, Keski-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.” Monikulttuurisuus käy Brysselissä ilmi muuallakin kuin kansainvälisessä koulussa, EU:n parlamentti nimittäin työllistää monia tuhansia työntekijöitä ympäri Eurooppaa. Suomalaisiakin on Brysselissä yli kaksi tuhatta, joten aivan eristyksissä omistaan Kimmo ei missään vaiheessa ollut.

Toisen pisteen Belgia saa toimivasta ja nopeasta julkisesta liikenteestään. Erityismaininnan ansaitsee siisti maanalainen. Suomen eduksi hän mainitsee turvallisuuden. Ranskalaisten perunoiden alkuperämaassa kaduilla oli levottomampaa, varsinkin iltaisin. ”Pari kertaa tappelu oli lähellä.” Molemmissa maissa on Kimmon mukaan puolensa, ja välillä mies ikävöikin Belgian-vuotta, mutta itse suosii kuitenkin asumista Suomessa: ovathan täällä oma kieli, kaverit ja tutuksi tulleet tavat tehdä asioita.

Voisi kuvitella, että jos on joutunut täysin uudenlaiseen ympäristöön vuoden ajaksi, kotimaahankin sopeutuminen kestäisi enemmän kuin viikon. Näin sanoivat Kimmon tuttavatkin, jotka olivat asuneet ulkomailla ja muuttaneet sitten takaisin Suomeen. Mies kuitenkin torppaa väitteen ja sanoo, ettei minkäänlaisia sopeutumisongelmia ollut. Juttu vanhojen kavereiden kanssa luisti kuten ennenkin ja vanhat rutiinit, kuten koulussakäynti, harrastukset sekä vaikkapa bussikortin hankkiminen, sujuivat kitkatta.

Kimmo on ulkomailla asutun vuoden karaisema. Koska selviytymisvinkit ovat vielä tuoreena muistissa, hän voi neuvoa vaikkapa vaihto-oppilaaksi lähteviä opiskelijoita siinä, mitä pitää ottaa huomioon muutettaessa ulkomaille. ”Eri kulttuurissa ihmiset ajattelevat eri tavalla.” Esimerkiksi Kimmo mainitsee rahan lainaamiseen liittyvän kulttuurin: saksalaiset eivät mieluusti ota rahaa lainaan, kun taas zambialaiset nuoret eivät näe lainaamiselle esteitä, kunhan ovat varmoja, että pystyvät maksamaan ripeästi takaisin.

Jatko-opiskelusuunnitelmat ovat Kimmon kohdalla – ainakin vielä–  selvät: lääketieteellinen tiedekunta kiinnostaa. ”Koska lääkiksen pääsykoe koostuu lukion oppimäärästä, pitää luonnontieteellisiä aineita opiskella huolellisesti koko lukion ajan eikä päntätä juuri ennen pääsykokeita ja YO-kirjoituksia. Kiinnostusta pitää siis olla oikeasti.”

Sille, joka Kimmon tapaa, jää hänestä rento ja positiivinen kuva. Haastattelun tultua loppuun kiitän häntä hänen ajastaan ja puristamme kättä hieman kiireessä; seuraava tunti on alkamassa.

 

Tapio Parkkonen, 12 C