Kohua aiheuttaneen demonitähden arvoitukset paljastuivat etelätapiolalaisille

Helsingin yliopiston dosentti Lauri Jetsu piristi harmaata koulupäivää maanantaina 8.10.2012 pitämällä kaikille kiinnostuneille luennon muinaisten egyptiläisten tutkimuksiin pohjaavista nykytähtitieteen teorioista. Yleisön seassa nähtiin myös Mankkaan yläkoulun matematiikkalinjalaisia, jotka kuuntelivat urheasti luennon molemmat osat nuoresta iästään huolimatta. Ensimmäinen osio pohjusti luennon ja selitti sekä matematiikan kaavoja että tutkimusaineistoon pohjaavia laskukaavoja; luennon toinen osa toi esiin fysiikan näkökulman.

Opiskelijat saivat kuulla noin 3200 vuotta sitten Egyptissä tehtyjen havaintojen suuresta merkityksestä tämänhetkisille astrologian tutkimuksille. Oli mielenkiintoista tietää, että egyptiläiset olivat aikoinaan päässeet samankaltaisiin mittaustuloksiin kuin tämän päivän tiedemiehet huipputeknologiansa avulla.

Egyptiläisten hyvien ja huonojen päivien kalenteri, joka oli tiiviisti kytköksissä Niilin tulvimisiin sekä vetäytymisiin ja yhdistyi Algol-tähden kirkkauden vaihteluihin, oli heidän luomansa tapa jaksottaa aikaa. Kalenteri eroaa nykyisin käytössä olevasta gregoriaanisesta ajanlaskutavasta siten, että siinä oli vuodenaikoja kolme eikä karkausvuotta tunnettu, joten kalenteri käytännössä siirtyi neljässä vuodessa yhden vuorokauden. Myös Egyptin korkeakulttuuria sivuttiin luennolla, ja oli hauskaa huomata, että historian ykköskurssin juuri käyneenä asiat olivat minulla tuoreessa muistissa ja niitä pystyi yhdistelemään luennoitsijan kertomiin tietoihin.

Luentoa seuratessa huomasi tosin, että osa asioista meni hieman ohi niiltä, jotka olivat vailla laajempia pohjatietoja fysiikan ja matematiikan aloilta. Vaikka kaavojentäyteinen diashow säikäytti, alkujärkytyksestä toivuttiin, ja astrofysiikan, astronomian sekä egyptologian käsitteet alkoivat pikkuhiljaa avautua. Asioiden läpikäymistahti oli kuitenkin sen verran tiivis, että asiat piti sisäistää todella nopeasti. Luennosta hyötyi oletettavasti parhaiten, mikäli osallistui sen molempiin osiin ja oli siksi koko ajan perillä siitä, mitä käsiteltiin.

Tarkasti kuunnelleet opiskelijat pystyivät poimimaan talteen mielenkiintoisia seikkoja. Auringon laajeneminen ja kutistuminen oli monelle uutta tietoa, ja harva oli ennestään kuullut astrofysiikan alalta Rochen pinnasta - joka tarkoittaa sitä, että materia ei voi paeta tähden painovoimakentästä -, Algolin paradoksista - eli siitä, että painavammat tähdet kehittyvät nopeammin, - tai kaksoistähtien massavirtauksista.

Astronomian osa-alueelta kerrottiin, että egyptiläiset havainnoivat Auringon, Kuun, tähtien sekä planeettojen avulla Algol-tähden periodia ja että tuolloin yli 3000 vuotta sitten oli päädytty samoihin johtopäätöksiin kuin nykyisin. Myös kyseisessä korkeakulttuurissa vallinneen uskonnon merkitys taivaankappaleiden havainnointiin oli mielenkiintoinen: egyptiläiset uskoivat, että Aurinko katosi yöllä ja että se saatiin aamuksi esiin salaperäisestä olinpaikastaan vain rukouksilla, minkä takia tunninmittaajat tulivat tarpeellisiksi ja kalenteri pääsi kehittymään. Algolin periodi kirjattiinkin kalenteriin juuri uskonnollisten syiden takia, mutta nämä nykypäiviin säilyneet merkinnät ovat olleet hyödyksi tämänhetkisille astronomian tutkimuksille.

Luento sisälsi valtavasti asiaa ja toi mukavaa vaihtelua tuiki tavalliseen koulupäivään. Kiitokset Lauri Jetsulle tästä opettavasta kokemuksesta!

Teksti Jemina Järvilehto

Kuva Mikko Toivonen