Visiitillä Keilaniemessä

Kiinnittelemme nimilappuja hakaneulalla rintapieliin Nokian pääkonttorin aulassa. Nokia on järjestänyt yhdessä Metropolia AMK:n kanssa Shadowing-tapahtuman, jossa tyttöryhmän tarkoituksena on tutustua insinöörin työhön ja kiinnostua näin teknillisestä alasta. Emäntänämme Lumia-ohjelmistojen projektinvetäjä Kristiina Hietanen kuljettaa pienen tutustumisryhmän hissillä ylimpään kerrokseen. Ikkunoista avautuu vaikuttava näkymä pilviselle Keilalahdelle.Protomanageri Outi Kotro saapuu hetken kuluttua neuvotteluhuoneeseen mukanaan Lumia610-puhelimen pinkkejä prototyyppejä räplättäväksi. On esittelykierroksen aika. Kristiina opiskeli yliopistossa tietojenkäsittelyä ja teki gradunsa Nokian kehitysyksikössä viitisentoista vuotta sitten. Siitä hän jatkoi tuotekehitysinsinöörinä, vaikkei hänellä varsinaista insinööritaustaa olekaan. Alalle hän päätyi omien sanojensa mukaan ”vähän vahingossa”. Outi puolestaan valmistui Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta automaatioinsinööriksi niinikään viisitoista vuotta sitten. Molemmilla on siis pitkä ura Nokialla takanaan.

Tekniikan alaa on perinteisesti pidetty miesten juttuna. Kun Kristiina aloitti Nokialla, jopa 80% insinööreistä oli miehiä, yksiköstä riippuen. Nykyään naisten ja miesten osuudet ovat tasoittuneet, ja erityisesti tuotekehitykseen on tullut lisää naisia. Sekä Kristiina että Outi kiittelevät työilmapiiriä, jossa sukupuoleen ei kiinnitetä huomiota – nuorena tyttönäkin on vain yksi porukasta. Naisia saisi kuitenkin olla lisää, myös miespuolisten työntekijöiden mielestä. Henkilöstöpäällikkö Laura Pitkäsen näkökulmasta olisi hyvä, että työyhteisössä on värikäs paletti erilaisia ihmisiä. Toisaalta Nokialle on tärkeää tuottaa kaikille sopivia matkapuhelimia. Koska naiskäyttäjiä on jo yli puolet, tarvittaisiin tuotekehityksessäkin naisia, jotta mahdollisimman monenlaisten kuluttajien tarpeet voitaisiin huomioida.

 

Millaista on insinöörin työ suuressa kansainvälisesssä yrityksessä? Työn hyviä puolia ovat matkat, tiimityö maapallon ympäri ja suora kontakti asiakkaiden kanssa. Palautetta tulee monista lähteistä, ja sitä yritetään kuunnella mahdollisimman hyvin. Lisäksi tuotekehityksessä on kivaa saada pitkä projekti valmiiksi ja tuotos konkreettisesti ulos markkinoille. Yksittäisistä työtehtävistäkoodaaminen mainittiin erityisen hauskaksi.

Ikävintä tai raskainta seikkaa työssä naiset joutuvat miettimään pitkään. Lopulta Outi nimeää suurimmaksi stressitekijäksi yritysmaailmassa tällä hetkellä vallitsevan epävarmuuden. YT-neuvottelut ja organisaatiomuutokset voivat johtaa muuttoihin ja uranvaihtoihin. Esimerkiksi Kristiinan ja Outin työpaikka siirtyi vastikään Ruoholahdesta Keilaniemen tiloihin, työtehtävät tosinpysyivät ennallaan. Kristiina kuitenkin luottaa teknisen tutkinnon avaamiin monipuolisiin mahdollisuuksiin.

Suuresta koosta huolimatta yhteistyö Nokian eri osastojen välillä toimii. Myöskään hierarkiaa ei ole, vaan kehen tahansa voi ottaa yhteyttä ongelman selvittämiseksi, myös toimitusjohtaja Stephen Elopiin. Nokialaiset kiittelevät avuliaita ja ystävällisiä kollegoja - aina löytyy joku, jolta kysyä. Työtehtäviä ja yksiköitä voi myös vaihtaa joustavasti yhtiön sisällä, jopa esimiespuolelta asiantuntijapuolelle. Vaihtoehtoja lisäävät myös tytäryhtiöt, eri konttorit ja ulkomaankomennukset. Ulkomaankomennuksia on ympäri maailmaa aina Hongkongista Lontooseen ja New Yorkiin. Luontaiseduissakaan ei ole moittimista: puhelin- ja ateriaetujen lisäksi työntekijöillä on paljon valinnanvaraa liikuntamahdollisuuksissa ja aktiivikerhoissa aina selkäjumpasta ampumiseen ja lautapelikerhoon.

On kokeneilla työntekijöillä myös vinkkejä lukio-opiskelijoille. Laura muistuttaa tulevia korkeakouluopiskelijoita siitä, että työnantajat eivät maailmasta häviä – kannattaa siis valmistua loppuun asti. Valmis tutkinto on suoraan yhteydessä esimerkiksi palkkaukseen. Linkki työnantajan välillä on kuitenkin hyvä säilyttää, ja lopputyön tekeminen yrityksessä on yksi mahdollisuus siihen. Tilaisuuden lopuksi nokialaiset toivottavat onnea opiskeluihin ja naiset tervetulleiksi insinöörinhommiin.

Saara Peuhkuri