Ministerit toivat eloa Etikseen

Etiksen kestävän kehityksen Rio+20 -paneelissa nuoret halusivat kuulla ministereitä - ja ministerit nuoria.

Etisläisten kestävän kehityksen teemaviikko alkoi maanantaina 7.5. järjestetyllä Rio+20 -paneelilla. Koululla oli kunnia saada panelisteiksi kolme vaikuttajaa: kehitysministeri Heidi Hautala, ympäristöministeri Ville Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Teemaviikko näkyi koululla muutenkin: alakerrassa oli esillä kuvataidekurssien opiskelijoiden tilataideteoksia ja aulassa olleeseen rullakkoon saattoi tuoda vaatteita Zimbabwen aids-orvoille.

Kesällä Rio de Janeirossa järjestettävän YK:n konferenssin pääteemoja ovat muun muassa köyhyyden vähentäminen, vihreän talouden kehittäminen sekä jäsenvaltioiden poliittinen sitoutuminen kestävään kehitykseen. Joka taas on jaettu kolmeen eri osa-alueeseen: sosiaaliseen, taloudelliseen ja ekologiseen kestävään kehitykseen. Myös Etiksen ministeripaneeli käsitteli näitä kolmea teemaa.

Kokouksen päämäärät esiteltiin paikalla olleelle satapäiselle opiskelijoista ja medioiden edustajista koostuneelle yleisölle tilaisuuden aluksi videolla, jossa haastateltiin Etelä-Tapiolan opiskelijoiden lisäksi Olarin lukion opiskelijoita. Videon jälkeen jokainen ministeri vastasi juontajien esittämiin kysymyksiin.

Tuomioja määritteli hyvinvoinnin sanomalla, ettei hyvinvointi ole uusien luksustavaroiden tuottamista ja yltiöpäistä kulutusta, vaan vastuullisia valintoja. Hautala taas rajasi riittävän elintason tilaksi, jossa ihmisellä on mahdollisuus kehittyä. Botswanalaisen yhteistyökoulun oppilaat vastasivat videollaan samaan kysymykseen: ”On kyse siitä, että ihminen voi fyysisesti ja henkisesti hyvin. Riittävä elintaso on sitä, että elää ilman köyhyyttä eikä tarvitse mennä nukkumaan nälkäisenä.”

Niinistölle esitetty kysymys käsitteli kestävää arkea. Vastauksessaan ministeri korosti päättäjien ja kuluttajien yhteistyötä: päättäjien on lainsäädännöllä kyettävä tekemään ekologisista valinnoista kuluttajille mahdollisimman kannattavia ja helppoja. Omassa vastauksessaan joensuulaisen yhteistyökoulun oppilaat puolestaan yhdistivät kestävään arkeen kierrätyksen ja säästeliäisyyden.

Paneelin ensimmäinen varsinainen aihealue käsitteli sosiaalista kestävää kehitystä. Ohjelma alkoi koulun Nepal-ryhmän esityksellä, jossa ryhmän jäsenet esittivät Nepalissa sijaitsevan kummikoulun oppilaita ja toivat esille heidän elämäntilanteitaan. Yksi oppilaista oli esimerkiksi joutunut keskeyttämään opintonsa mentyään naimisiin, toisen oli koulunsa suorittaneenakin miltei mahdoton työllistyä. Itsekin Nepalissa vieraillut Hautala painotti tyttöjen koulutuksen merkitystä. Naisten aseman kohentamisen konkreettisiksi keinoiksi ministeri nimesi esimerkiksi ihmisten asenteisiin vaikuttamisen ja kaivojen rakentamisen pieniin kyliin. Vapautuminen veden kantamisesta epäinhimillisten matkojen takaa antaisi monille nuorille tytöille mahdollisuuden opiskella.

Vihreää taloutta käsiteltiin yleisöäänestysten ja -kysymysten kautta. Vaikka ministerit olivat pääosin melko yksimielisiä, suomalaisen luonnonlohen suojelua koskenut kysymys sai aikaan riitasointua suojelua puoltavan Niinistön ja norjalaista lohenviljelyä vastustavan Tuomiojan välillä. Hautala taas joutui vastaamaan muun muassa Suomen ja Norjan tekemistä fosforikaupoista.

Kestävä kaupunkisuunnittelu ja julkisen liikenteen ohella varsinkin pyöräily tuli esille ekologisen kestävän kehityksen yhteydessä. Koulun kestävän kehityksen Keke-ryhmä esitteli ministereille kaksi pyöräilyyn liittyvää hanketta, joissa ryhmä on aktiivisesti mukana. Toinen on koulun liikuntatottumuksia selvittänyt ja liikkumissuunnitelman kehittänyt ”Fillarit liikkeelle” -projekti ja toinen pyöräilyyn kannustava Kilometrikisa, johon osallistuvat opiskelijat ja opettajat kirjaavat ylös kesän aikana polkemansa kilometrit.  Kolmannessa osuudessa tuli esille myös oppilaiden huoli Länsimetron asemien ja metrovaunujen riittämättömyydestä.

Paneelin päätteeksi ministerit esittivät puolestaan kysymyksiä opiskelijoille. Erityisesti ministeri Tuomioja kannusti kuulijoita vaikuttamaan puolueiden nuorisojärjestöjen ja kaupunkien nuorisovaltuustojen ohella esimerkiksi kansalaisjärjestöissä. Niissä vaikuttamista korostetaan myös itse Rio+20 -kongressissa, jossa on tarkoitus kuulla monien kansainvälisten järjestöjen jäseniä.

Sekä ministerit että yleisö olivat tyytyväisiä paneelin antiin. Kaikki kolme ministeriä olivat yksimielisiä siitä, että vastaavan kaltaisia keskustelumahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kesäkuisen kongressin tuloksia.

Teksti: Ellamaija Kasanen, kuvat: Olli Kiikkilä