Paikoillasi, valmiina, puhu!

– Mikä ihmeen Puhvi-kurssi?
– Siis puheviestinnän kurssi, etsä oo koskaan kuullut siitä?
– No en.
– Annas, kun mä kerron…

”Opiskelija syventää ja monipuolistaa puheviestintään liittyviä tietojaan ja taitojaan sekä oppii arvioimaan puheviestinnän merkitystä ihmissuhteissa, opiskelussa ja työelämässä.”

Näin lukee Wilman kurssitarjottimen puheviestinnän kurssin esittelyssä. Minulle kurssi oli hieno kokemus, ja opin paljon uutta ja hyödyllistä. Valitsin kurssin alun perin ystäväni innoittamana, mutta myös kurssin tuoma hyöty tulevaisuutta ajateltaessa ponnahti mieleeni. Ystäväni kertoi kurssin olleen opettavainen ja hauska sekä tuoneen vähän vaihtelua lukion peruskursseihin. Kurssiin sisältyikin muun muassa tiukkoja väittelyitä, hienoja puheita, perinnönjakoa ja kokouksen pitoa.

Ensimmäinen tunti oli jännittävä. Silloin keskityttiin tutustumaan toisiimme ja käytiin kurssin sisältöä pintapuolisesti läpi. Huomasin heti eri vuosikurssien kirjon. Opiskelijoita oli ykkösistä abeihin. En tiedä muista ykkösistä, mutta ainakin minulle vanhempien opiskelijoiden läsnäolo oli uutta ja alussa hieman outoa, mutta itsensäesittelyharjoitusten edetessä huomasin, ettei ollut mitään hermoiltavaa – ihmisiähän ne abitkin olivat.

Kurssi aloitettiin käymällä tarkemmin läpi nonverbaalisen viestinnän eli eleiden merkitystä kommunikoinnissa sekä eleiden ja suullisen viestinnän muodostamaa kokonaisuutta. Tämä osa kurssia oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä oli kivaa oppia, kuinka nonverbaalisen viestinnän keinot vaikuttavat uskottavuuteemme ja tekemiimme ensivaikutelmiin sekä kuinka eleiden käyttö eroaa eri kulttuureissa. Oletko itse koskaan ajatellut, että se, miten asettelet kätesi seistessäsi, vaikuttaa suuresti ihmisten saamaan vaikutelmaan sinusta? Jos esimerkiksi nainen pitää käsiään etutaskuissaan niin, että peukalo jää ulkopuolelle, saattaa se antaa hänestä dominoivan vaikutelman. Hauskaa oli tarkastella tunnilla opittuja asioita käytännössä; seurata ihmisten asentoja ja käsien käyttöä heidän puhuessaan sekä kokeilla itse antaa tietynlaisia vaikutelmia itsestään muille, kuten esimerkiksi vaikuttaa varautuneelta tai suuttuneelta pitämällä käsiään koko ajan rinnan päällä ristissä.

Kävimme kurssilla läpi myös small talkin saloja. Erityisen hauska oli small talk -harjoitus, jossa luokan edessä tuli parin kanssa itse kehittää small talkinsa aiheet ja pitää keskustelua niin kauan yllä, kunnes opettaja vaihtoi paria. Ryhmämme small talk -aiheet vaihtelivat turvallisesta säästä jopa niinkin erikoiseen kuin mummojen matonkudonta. Kotitehtävänä tuli harjoittaa small talk -taitojaan oikeassa elämässä, kuten esimerkiksi hissimatkan aikana pistää juttu alulle vieraiden ihmisten kanssa tai bussissa mennä istumaan tuntemattoman viereen ja alkaa jutella vaikkapa siitä säästä.

Koeviikolla ei Puhvi-kurssista ollut varsinaista koetta, vaan jokaisen piti kirjoittaa ja esittää oma puheensa. Puheen tuli olla noin 5-8 minuuttia pitkä, ja laji sai olla joko tilannepuhe, kuten esimerkiksi syntymäpäivillä tai häissä pidettävä puhe, tai oikea Puhvi-puhe, jossa aihe on periaatteessa vapaa, mutta puheen tulisi käsitellä jotakin yleisesti kiinnostavaa ajankohtaisaihetta tai vaikka johonkin omaan erityisosaamiseen liittyvää asiaa. Monia jännitti suuresti esiintyminen yleisön edessä, mutta tunnelma pidettiin rentona ja sellaisena, että kaikki uskalsivat rohkeasti pitää puheensa. Puheita oli laidasta laitaan; kuultiin niin tilannepuheita kuin puheita koulukiusaamisesta ja videopeleistäkin.

Suosittelisin puheviestinnän kurssia kaikille, joilla on pienintäkin epävarmuutta omassa julkisessa esiintymisessään tai jotka haluavat muuten vain vähän vaihtelua tasaisen harmaaseen koulunkäyntiin. Puhvi-kurssi on oiva tilaisuus oppia kaikkia tulevaisuudessa tarvittavia esiintymisen taitoja. Jos puheen pitäminen jännittää, saa Puhvi-kurssilla esiintymiseen tarvittavaa varmuutta ja kokemusta. Sitä paitsi puheen pitäminen on vain yksi osa kurssia. Tunneilla käydään läpi paljon muitakin hyödyllisiä asioita, kuten toimimista ihmissuhteissa ja työelämässä. Vaikkei julkisesti esiintyminen olisikaan se ”oma juttu”, niin puheviestinnän taitojahan tarvitsee silti jokapäiväisessä elämässä, vai mitä?

Kaisa Pukkala