Judo – erilainen urheilulaji

Kun lukioikäiseltä kysytään, mitä hän harrastaa, ovat vastaukset usein aika samanlaisia. Monet pojat harrastavat joukkueurheilulajeja, kuten salibandya, jalkapalloa tai jääkiekkoa. Tytöt taas kehittävät itseään yksilölajeissa, kuten telinevoimistelussa tai ratsastamisessa. Hyvin harvat kuitenkaan harrastavat itämaisia kamppailulajeja. Tämä juttu kertoo yhdestä niistä, judosta.

Judon historia alkoi monta vuosisataa sitten, jolloin siihen kuuluvia tekniikoita käyttivät japanin samurai-taistelijat. Liikkeen lopussa samurai yleensä tappoi vastustajansa, mikä on nykyjudosta karsiutunut onneksi pois. Nykyiseen muotoonsa judo kehittyi 1800-luvun loppupuolella, kun japanilainen Kigoro Jano alkoi tutkia samuraiden jujutsuliikkeitä ja kehitti niitä eteenpäin yhdistellen eri koulukuntien taitoja ja lisäsi hieman omiaan. Niiden perusteella hän lopulta loi modernin judon peruspiirteet. Janoa pidetäänkin nykyjudon keksijänä.

Judossa harjoitellaan judogissa, jota käytetään paljon myös muissa kamppailulajeissa. Judogiin kuuluu takki ja housut, jotka ovat kumpikin yleensä jostain vahvasta materiaalista tehtyjä. Useimmiten judogi on valkoinen tai sininen, mutta muitakin variaatioita on jonkin verran. Asuun kuuluu tärkeänä osana myös vyö. Vöitä on seitsemää eri väriä, ja ne ilmaisevat sen, minkä tasoinen judoka on kyseessä. Mitä taitavampi harrastaja on, sen tummempi on vyön väri. Aloittelijoilla on valkoinen vyö, jonka jälkeen tulee keltainen. Seuraavaksi judoka saa oranssin vyön, jota seuraa vihreä. Vihreän vyön jälkeen tulee sininen ja sitten ruskea. Kaikkein korkeatasoisin on musta vyö, jota voi vielä korottaa tasoissa ylöspäin niin, että mustan kymmenes aste on kaikkein korkein mahdollinen vyö.

Malliesimerkki judogista, tässä tapauksessa sinisen värisestä.

Judo sekoitetaan melko usein karateen, joka on toinen kamppailulaji. Suurin ero judon ja karaten välillä on se, että judossa ei potkita tai lyödä. Judon liikkeet painottuvat pystyssä suoritettaviin heittoihin ja matossa (= maassa maaten) tehtäviin sidontoihin. Judossa ovat tärkeitä myös käsilukot ja kuristukset, joista suurin osa tehdään mattotasossa. Judo muistuttaa monessa mielessä paljon painia, sillä sidonnat saa kamppailussa suoritettua vasta mattotaistelun jälkeen.

Liikkeet jakautuvat vielä pienempiin alaryhmiin. Esimerkiksi heittoja on montaa erilaista ryhmää: jalkaheittoja, käsiheittoja, lonkkaheittoja, uhrautumisheittoja ja monia muita. Sidonnoista on taas olemassa kuzure- eli vaihtoehtois-muotoja. Erilaisia variaatioita ja liikkeitä on niin paljon, että niiden kaikkien oppimiseen menee monta vuotta. Vielä pidempään kestää, ennen kuin osaa edes kourallisen liikkeitä täydellisesti.

Tiivis taistelu matossa käynnissä

Lukiotamme lähin judoseura on Espoon judokerho, minne kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Kerho järjestää harjoituksia Tapiolan urheiluhallilla. Ensi syksynä järjestetään todennäköisesti taas uusi aikuisten -eli yli 15-vuotiaiden- peruskurssi.

Teksti ja kuvat: Rasmus Ekström 11A

Lähteet

http://judoinfo.com/jhist4.htm
http://www.judoliitto.fi/
http://www.espoonjudokerho.fi/