Suomen historiaa ja illanistujaisia

18-vuotias Emin Arslan lähti Suomeen löytääkseen uuden kulttuurin.

”En ole ujo, pikemminkin puhelias”, kuvailee Emin itseään hymyillen. Suomeen elokuun puolivälissä saapunut turkkilainen vaihto-oppilas on tyytyväinen päätökseensä lähteä tutustumaan täysin uudenlaiseen kulttuuriin Euroopan toiselle puolelle. Emin kertoo tulevansa Turkin neljänneksi suurimmasta kaupungista Bursasta, läheltä Istanbulia. Kahden miljoonan asukkaan kotikaupungin jälkeen Espoo tuntuukin hänen mielestään pieneltä. Naurahtaen hän kuitenkin hymähtää tuskailevansa Espoon bussiyhteyksien kanssa. Matka Espoon keskuksesta Etikseen kun vie aamuisin reilut kolme varttia.

Kylmään Pohjolaan

Emin oli kuullut Suomesta ensimmäisen kerran maasta innostuneelta ystävältään Turkissa. Ystävä oli saanut hänet kiinnostumaan Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista niin paljon, että Emin päätyi matkustamaan kylmään Pohjolaan koko vuodeksi. ”Itse asiassa kuvittelin Suomen hyvin pitkälti samanlaiseksi, kuin se todellisuudessa on”, kuvailee Emin, joka kuitenkin lisää talven kylmyyden yllättäneen hänet. Hän alleviivaa turkkilaisen ja suomalaisen kulttuurin erilaisuutta. Eroja on löytynyt aina ruokakulttuurista urheilutottumuksiin. ”Etelä-Euroopan maissa, kuten Italiassa, kulttuuri olisi ollut aivan liian samanlaista. En olisi oppinut niin paljon.”

Emin kertoo, ettei suomalaisesta kulttuurista ole kovin helppo saada otetta, kun ei puhu kieltä. Vaikka Emin täysin uskottavasti huikkaa suomalaiset tervehdykset ja kiitokset, hän kertoo koko ajan yrittävänsä oppia suomea. ”Onneksi suomalaiset kuitenkin puhuvat kaikki hyvää englantia”, hän toteaa.

”Suomalaiset ovat ujompia kuin turkkilaiset, jotka helposti kutsuvat ihmisiä koteihinsa ja ovat avoimempia”, Emin selittää, mutta korostaa suomalaisten avuliaisuutta. Emin lisää suomalaisten olevan uskollisia ja luotettavia, kun heidät ensin oppii tuntemaan. Emin vastaa yllättyneenä, kun häneltä kysyy, onko hän kohdannut ennakkoluuloja tai rasismia. ”En. En ole kuullut ainoatakaan negatiivista kommenttia. Ihmiset ovat päinvastoin kiinnostuneita ja kyselevät usein kotimaastani.” Emin kertoo alkuun ihmetelleensä myös suomalaisten lainkuuliaisuutta. ”Olutpulloa en saanut ostettua, vaikka olin päivää vaille 18 vuotta”, hän hymähtää.

Emin asuu nyt neljännen isäntäperheensä luona. Itse kolmesta lapsesta nuorimpana Emin kuvailee kahdeksanlapsista isäntäperhettään mukavaksi. ”Isäntäperheen äiti on sairaanhoitaja ja poika töissä kirkolla. He eivät turhaan kysele menemisistäni. Osaavat kai luottaa minuun”, Emin virnistää. Alkuun Emin kertoo olleensa järkyttynyt suomalaisten kauppojen aukioloajoista. Kun suomalaiset liikkeet viikonloppuisin sulkeutuvat kuuden aikoihin, sanoo Emin turkkilaisten vasta lähtevän ostoksille. ”Turkissa elämä ei koskaan hiljene - Suomessa viikonloppuisinkin kello kuudelta.”

Koulu oppilaita varten

Suomen parhaaksi puoleksi Emin nimeää koulujärjestelmän. Vaikka Emin kertoo olevansa ylpeä kansallisuudestaan, hän tunnustaa ihailevansa suomalaista koulutusta. Emin kertoo hieman katkerana, että turkkilaisessa high schoolissa kaikkien on luettava samoja aineita riippumatta siitä, aikooko oppilas ryhtyä lehtimieheksi vai diplomi-insinööriksi. Kokonaisuudessaan Emin kokee suomalaisen opetusjärjestelmän paljon turkkilaista oppilasläheisemmäksi. ”Suomalainen koulu on oppilaille, turkkilainen opettajille”, hän toteaa. Hänen mukaansa suomalainen koulu ei myöskään ole yhtä muodollinen. Suomessa ei ole pakollisia koulupukuja tai siistejä kampauksia. Emin sanoo kaipaavansa turkkilaisesta koulustaan vain jalkapallokenttää ja kauniin vihreää puutarhaa.

Suomalainen ruoka on Eministä ollut melko hyvää. Hän sanoo kouluruoan tason tosin vaihtelevan. Hän kertoo pitäneensä etenkin perinteisistä jouluruoista. Joulua hän muutenkin kuvaa hienoksi kokemukseksi. ”Koska emme Turkissa juhli joulua, oli hieno viettää sitä suuren isäntäperheen kanssa. Kaikki suhtautuivat minuun lämpimästi ja olivat kiinnostuneita.” Joululahjoista hän muistaa erityisesti saamansa lapaset, suklaan ja Suomen historiasta kertovan kirjan.

Politiikkaa ja jääkiekkoa

Itse journalistiikasta, politiikasta, historiasta ja musiikista kiinnostunut Emin sanoo opiskelleensa Etiksessä historiaa, uskontoa ja yhteiskuntaoppia, kaikkia suomeksi. Erityisesti Emin kiitteli käymäänsä EU-kurssia. Emin kertoo puoltavansa Turkin EU-jäsenyyttä, vaikka sen saaminen hänen mukaansa vaatisi suuria muutoksia. Turkin suurimmaksi ongelmaksi hän rajaa sensuurin ja sananvapauden rajallisuuden. Suomessa Emin kertoo seuranneensa myös kevään presidentinvaaleja kiinnostuneena. Lipposen kannalle taipunut Emin kuitenkin uskoo talousosaamiseltaan vahvan Niinistön olevan Suomelle hyväksi.

Emin sanoo yllättyneensä suomalaisten innostuksesta urheiluun. ”Kaikkialla on hyviä urheilupaikkoja, ja melkein jokainen tuntuu harrastavan jonkinlaista urheilua.” Emin myöntää ikävöivänsä turkkilaista jalkapalloa, jonka korostaa olevan turkkilaiselle miehelle elämän suurimpia asioita. ”Jopa perhe tulee jalkapallon jälkeen”, hän havainnollistaa. Emin kertoo myös itse pelaavansa Turkissa aktiivisesti jalkapalloa. Suomalaiseen jalkapalloiluun Emin ei ole tutustunut, mutta kertoo käyneensä katsomassa jääkiekkoa. Emin kuvailee lajia rajuksi ja ”erityisesti tappelut olivat mielenkiintoista seurattavaa”.

Talviurheilulajeista Emin kertoo mieltyneensä lumilautailuun. ”On kummallista, että monet suomalaiset kysyvät, olenko koskaan aikaisemmin nähnyt lunta, vaikka meillä on Turkissa lunta vuosittain”, Emin ihmettelee. Turkissa vain harvojen harrastamaa lumilautailua Emin kokeili ensimmäisen kerran tänä talvena matkustettuaan isäntäperheensä kanssa junalla Rovaniemelle. Lajista innostunut Emin sanoo jatkavansa harrastustaan palattuaan kotimaahansa.

Emin kertoo lukevansa paljon ja olevansa erittäin tyytyväinen pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoon, jonka turkkilaisen kirjallisuuden hyllyn kanssa hän on tehnyt paljon tuttavuutta. Lempikirjailijoikseen hän nimeää Ayse Kulin ja Nobel-kirjailija Orhan Pamukin. Emin toivoo vielä joskus löytävänsä suomalaista kirjallisuutta turkiksi käännettynä.

Takaisin Suomeen

Vaikka Emin on viihtynyt Suomessa erinomaisesti, hän odottaa kesäkuista kotiinpaluuta jo innolla. Hän toteaa kaipaavansa ystäviään kovasti. Yhteyttä Turkkiin Emin sanoo pitäneensä Facebookin, kirjeiden ja puhelimen kautta. Emin kertoo kuitenkin jäävänsä kaipaamaan Suomesta saamiaan ystäviä, yhteisiä illanviettoja, Fazerin suklaata ja kaunista Helsinkiä. Salmiakkia, Turkinpippureita tai Stockmannia hän päinvastoin ei kuulemma tule kaipaamaan. Emin miettii hetken ja sanoo: ”On vaikea sanoa, miten vaihto-oppilasvuosi on muuttanut minua. Olen oppinut paljon niin itsenäisyydestä kuin suomalaisesta kulttuuristakin.  Tulen varmasti käymään täällä, en vielä ensi kesänä, mutta varmasti seuraavana, ja pitämään yhteyttä suomalaisiin ystäviini!”

Teksti: Ellamaija Kasanen, Kuva: Emin Arslan