10 päivää, 107 elokuvaa

Espoossa saatiin nauttia kansainvälisten elokuvajuhlien vivahteikkaan laajasta sadosta.

Jo 22. kerran järjestetyt Espoo Ciné –elokuvafestivaalit värittivät loppukesän pimeneviä päiviä 19.-28.8.2011. Elokuvafestivaalien ohjelmisto koostui hyvin erilaisista elokuvista. Tyylilajeja oli tarjolla kotimaisesta draamakomediasta norjalaiseen dokumenttiin ja albanialaisesta poliittisesta draamasta kansainvälisten huippuohjaajien uusimpiin teoksiin. Elokuvia nähtiin tänä vuonna kolmessa eri paikassa: Sellon Bio Rexissä, Kino Tapiolassa ja Espoon kulttuurikeskuksessa. Elokuvajuhlien aikana kulttuurikeskuksen takana oli pystyssä myös Laitilan Ciné-teltta, jossa oli mahdollista ostaa virvokkeita ja huokaista musiikkia sekä elokuvavieraiden haastatteluita kuunnellen.

Elokuvajuhlien avajaiselokuvana toimi Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun voittanut, nerona pidetyn ohjaajan Terrence Malickin viimeisin teos, ”The Tree of Life”. Elokuvan pääosissa nähdään Brad Pitt ja Jessica Chastain. Ylistetty teos käynnisti yli sata elokuvaa sisältäneen viikon monisävyisen ohjelman.

Myös Woody Allenin uusin ohjaus, Cannesin elokuvajuhlien avajaiselokuvana nähty, ”Midnight in Paris”, kuului elokuvajuhlien ohjelmistoon. Taiteellista rakkaustarinaa oli tällä kertaa maustettu nimensä mukaisesti öisellä Pariisilla ja 1920-luvun taianomaisuudella. Amerikassa ”Midnight in Paris” on jopa noussut lipputulojen perusteella Woody Allenin tuottoisimmaksi elokuvaksi. Kansainvälisesti tunnettujen ohjaajien teosten ohella Espoo Cinéssä oli nähtävillä suuri määrä vähemmän tunnettujen ohjaajien elokuvia ympäri maailmaa.

Norjalainen dokumenttielokuva ”Min elskede” vihjaa jo nimensä perusteella kertovansa välittämisestä, ja sitä elokuva onkin ensimmäisestä minuutista viimeiseen. Dementia ja Alzheimerin tauti ovat osa aina vain useamman ihmisen elämää. On musertavaa nähdä sairauden muuttavan läheisiä ihmisiä. Dokumentti seuraa kaksi vuotta sitten avioitunutta, viisikymppistä norjalaista pariskuntaa Laila Lanesia ja entistä kalastusministeri Jan Henry T. Olsenia. Toisin kuin Alzheimer-potilaat yleensä Jan Henry ei peittele sairauttaan. Dokumentti seuraa pariskuntaa vuoden ajan. Tässä ajassa tulee hyvin esille, kuinka avutonta ja raastavan peruuttamatonta Alzheimerin taudin kanssa on elää. Sairaus on koko ajan läsnä rakkaassa ihmisessä. Norjan vaikuttavissa maisemissa kuvattu dokumentti on ihailtavan rehellinen, mutta raastavan realistinen kuvaus ihmiselämän katoavuudesta sekä oikeiden ihmisten todellisesta rakkaudesta ja välittämisestä toisiaan kohtaan.

Elokuvien joukosta löytyi monia suomalaisia elokuvia, joista ainakin Jussi-palkintoja kahmineet ”Napapiirin sankarit” ja ”Rare Exports” ovat suurelle yleisölle tuttuja. ”Napapiirin sankarit” yllättää toiminnallisista komedioista pitämättömänkin katsojan äärimmäisen positiivisesti odottamattomalla ja toimivalla kokonaisuudellaan. Myös Zaida Bergrothin ohjaama ”Hyvä poika” nähtiin osana Espoo Cinén ohjelmistoa.

Yksi elokuvajuhlien hyvistä puolista oli myös näytösten hinnoittelu. Lippujen hinnat olivat ennen kello neljää vain viisi euroa ja neljän jälkeen seitsemän euroa. Nämä hinnat antavat vähävaraiselle opiskelijalle huomattavasti paremmat mahdollisuudet nauttia elokuvista kuin esimerkiksi Finnkino.

Cinén ohjelmisto herättää varsinkin valtavirrasta poikkeavia elokuvia rakastavan mielenkiinnon. Elokuvajuhlilla nähtiin hyvin vähän täysin kaupalliseen kategoriaan luokiteltavia kevyitä elokuvia. Vaikka ohjelmisto oli hyvin laaja, voidaan sanoa, että lähes kaikille elokuville yhteistä oli jonkinlainen kokeellisuus ja omaperäisyys. Oma suosikkini Espoo Cinén ohjelmistosta oli italialaisen Michelangelo Frammartinon ohjaama ”Le quattro volte”. Sydämellinen ja hersyvän hauska, täysin dialogiton elokuva on lähes installaation kaltainen, rauhallisen rentouttava elämys. Elokuva kertoo neljä erilaista tarinaa, jotka soljuvat toistensa ohitse täydellisessä yhteisymmärryksessä ja harmoniassa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat idylliseen vuoristokylään Calabriassa, Etelä-Italiassa. Elokuvan keskiössä on elämä kaikkine käänteineen ja yllätyksineen. Elokuvaa kuvataan Espoo Cinén katalogissa runolliseksi. Tätä elokuva todella on, runollinen, lempeänviekas kertomus elämästä ja sen hetkellisyydestä. Elämä ei ole ennustettavissa taikka ohjailtavissa saati sitten ikuista.

Tapiola on nähnyt jo 22 elokuvajuhlat, minä vain kymmenet. Todellisuudessa tuntuu, kuin olisin nähnyt juhlat oikeasti ensi kertaa tänä syksynä. Viimein oma-aloitteisesti elokuvajuhliin tutustuessani löysin oman mutkaisen polkuni taiteellisempien ja kokeellisempien elokuvien pariin.

Teksti ja kuvat

Ellamaija Kasanen