Vuoden odotetuin pettymys

Euroviisut ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Odotin tämän vuoden edustajalta Paradise Oskarilta edes jonkinlaista Euroviisu-menestystä – toisin kävi. Suomi sijoittui jälleen finaalin loppuviisikkoon. Semifinaaleissa näytti tänä vuonna sentään siltä, että Oskar kääntäisi Suomen viisumenestyksen jälleen nousuun viimevuotisen flopin jäljiltä. Mutta kuten odottaa saattoi, olin jälleen kerran jännittänyt monta kuukautta vuoden pahinta pettymystä.

Kun seurasin ensimmäistä semifinaalia, olin aivan varma Suomen jatkoonpääsystä. Suurin osa esityksistä oli jälleen kerran tavanomaista euroviisupurkkapoppia, jossa vähäpukeiset naiset ja heitä tanssittavat nuoret lihaksikkaat miehet tekivät mitä ihmeellisimpiä tanssiliikkeitä. Seuraavan päivän puheenaiheet olivat semifinaalin jäljiltä ainakin taatut – keskustelua riitti koko päiväksi huonoa huonommista euroviisukappaleista ja Saksan muka-hauskasta juontajaparista.

Toinen semifinaali oli edeltäjäänsä hieman korkeatasoisempi. Esiintyjillä oli edes jotakin omaperäistä esityksissään eivätkä lauluäänet olleet huonoimmasta päästä. Voin kuitenkin todeta, etten ikinä ”oikeassa elämässä” kuuntelisi tämän vuoden Euroviisu-kappaleita, kuten en aiempienkaan vuosien osallistujien sävellyksiä. Pohjanoteeraus tapahtui jo ennen Suomen Euroviisu-voittoa vuonna 2006, kun Kreikka voitti kappaleellaan ”My Number One”.  Kappaleessa vähäpukeinen nainen laulaa nimittäin imelästi rakkaudesta ja miehestä, joka on naisen ainoa aarre.

Kreikan voittoa ennen ja sen jälkeen euroviisukappaleet ovatkin pääasiassa käsitelleet mennyttä rakkautta, tämänhetkistä ihastusta tai tulevaisuuden aviomiestä. Toisinaan joku saattaa laulaa rakkaudestaan Belgradiin tai vaikkapa Madridiin. Euroviisut kuitenkin käsittelevät joka vuosi enemmän tai vähemmän rakkautta. Onko siis edes ihme, että ihmiset ovat jo menettäneet kaiken toivonsa löytää oikea rakkaus, kun lauluissakin vain lauletaan tuhoontuomituista suhteista?

Finaali-iltana kaveriporukallani on tapana kerääntyä yhteen yöksi seuraamaan Euroviisu-finaalia sipsipussien, popcornien ja limun kera. Finaali on aina ollut pettymys, jota kuitenkin odotamme vuodesta toiseen. Ehkä keräännymme yhteen seuraamaan Euroviisuja sen takia, että haluamme yhdessä nähdä Suomen menestyvän. Tärkein asia Euroviisu-illassamme on kuitenkin se, että saamme yhdessä nauraa epäonnistuneille yrityksille luoda jotain uutta esityksiin. Tänä vuonna naurunpyrskähdyksiä ja pään lyömistä seinään aiheuttivat sekä esiintyjien lauluvirheet ja mokat että voittajamaa, joka ei oikeastaan edes kuulu Eurooppaan. Yksi asia viikonlopusta on kuitenkin varmaa: kaikki olivat onnellisia siitä, että Ruotsi ei voittanut Euroviisuja, mutta Suomi voitti Ruotsin jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa. Ruotsi on Suomen voitosta lähtien ollutkin Suomen lehdistön keskuudessa todella Popular, kuten Ruotsin edustaja Eric Saade finaalissa lauloi. Ei niin paljon pahaa Euroviisuissa, etteikö jotain hyvääkin siis.

Ida Stromer