Berliiniä ristiin rastiin

Etelä-Tapiolan lukiossa järjestetään vuosittain opintomatkoja esimerkiksi eri puolille Eurooppaa. Tänä vuonna yhdeksi matkakohteeksi oli valittu Saksan pääkaupunki, historiaa pursuava Berliini. Ennen matkaa valitulle ryhmälle järjestettiin erilaisia tapaamisia, jotta jokainen saisi tehtyä pienen esittelyn jostakin itseä kiinnostavasta asiasta ja nähtävyydestä. Berliini-kurssi huipentui joulukuun 13. päivä, jolloin koko porukka astui Helsinki-Vantaalla lentokoneeseen, joka suuntasi kohti Berliiniä.

Nyt kyllä eksyttiin

Ensimmäinen puolikas päivä kuluu kierrellen kaupunkia ensin kaksikerroksisella bussilla, joita monen hämmästykseksi on ilmeisesti myös Saksassa. Ulkona on pimeää ja märkää, mutta kaikilla on mieli korkealla. Jossain vaiheessa matkaa päätämme nousta bussista ja jatkaa matkaa kävellen. Monen ensimmäinen kunnon muistikuva Berliinistä on kuitenkin varmasti Unter den Lindenin upea jouluvalaistus, jota on kylteistä päätellen sponsoroinut eurooppalainen energiayhtiö Vattenfall. Unter den Lindenin päässä odottaa uljaana ja yllättävän pienenä nouseva Brandenburger Tor eli Brandenburgin portti neljine hevosineen. Brandenburgin portilta matka jatkuu suoraan eteenpäin, geradeaus. Jo tällöin alkaa koko loppumatkan kestänyt opettajien ”Mennään tänne, eiku tänne” – eksymisstrategia. Takaisin hotellille päästään kuitenkin myöhään illalla turvallisesti – mutta jalat märkinä.

Paljon, enemmän, eniten kaikkea


Tiistaina 14.12. herätys on aikaisin aamulla; matka ei siis olekaan mitään lomaa vaan oikeata koulunkäyntiä tuskaisine herätyksineen! Aamupalan jälkeen koko ryhmä lähtee kiertelemään jälleen Berliinin nähtävyyksiä. Matkan aikana törmätään muun muassa Gedächtniskircheen, joka tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Kirkon lähellä on runsaasti kauppoja, joita ei tietysti kukaan pysty vastustamaan, eivät edes opettajat. Ryhmä ajautuukin Europacenteriin, pieneen ostoskeskukseen Berliinin keskustassa. Täällä oppilaita ilahduttaa eniten joulun kunniaksi rakennettu hiirirakennelma. Paikalla on samaan aikaan myös päiväkotiryhmä, ja loppujen lopuksi onkin vaikeaa päättää, kumpi ryhmä on hiiristä enemmän innoissaan, me lähes aikuiset etisläiset vai nuo neljävuotiaat vekarat. Me poseeraamme innoissamme kameroillemme, mutta samaan aikaan päiväkotilaisilta kuuluu riemunkiljahduksia, jotka johtuvat heiluvista ja hyppivistä hiiristä.

Europacenteristä matka jatkuu Kaufhaus des Westensiin, joka tunnetaan paremmin nimellä KaDeWe. KaDeWe on yksi Euroopan suurimpia ja kalleimpia tavarataloja heti Lontoon Harrodsin jälkeen. Siinä on enemmän kerroksia kuin laskea jaksaa, ja sisältä löytyy kaikkea jokaiselle. Hyllyillä keikkuu erilaisia hillopurkkeja, marsipaanipötköjä, joulukalentereita, überherkullisen näköisiä kakkuja, lihaa ties mistä eläimestä ja monia tuhansia muita tuotteita. KaDeWe onkin erityisen tunnettu elintarvikeosastostaan, joka sijaitsee ylimmissä kerroksissa. Meihin Berliini-ryhmäläisiin tämä Euroopan toisiksi suurin tavaratalo ainakin jätti jälkensä runsaalla valikoimallaan marsipaanirakennelmista vauvojen merkkivaatteisiin.

Loppupäivä on omistettu erilaisille kulttuurielämyksile, kuten Helmut Newtonin valokuvamuseolle ja Sammlung Berggruenin museolle, jossa on muun muassa Picasson maalauksia. Museoiden jälkeen on kaivatun ruokailun aika. Lounaan jälkeen on aikaa kierrellä itsenäisesti lähellä olevalla joulutorilla. Sieltä hiippaillaan Friedrichstadt Palast -teatteriin katsomaan huikeaa tanssiesitystä, Ymaa, joka pitää sisällään suuria vesiallaslavastuksia, upeita trampoliinirakennelmia ja ihmeellisiä katosta laskeutuvia, vaijereilla roikkuvia, ihmisen sisällään pitäviä kukkia. Monilla onkin vielä illalla nukkumaan mennessä ihana olo, jonka on aiheuttanut Yma upeine tanssijoineen, laulajineen ja lavastuksineen.

Saksan ainoat nahkahousut

Keskiviikoksi on luvattu kaunista ja aurinkoista säätä – sekä kouluvierailu. Kaikilla lentelee perhosia vatsanpohjassa, koska jokainen on valmistanut parin kanssa täksi päiväksi jo koti-Suomessa esitelmän, joka on tarkoitus esittää luokalle oikeita saksalaisia kuuntelijoita ja vieläpä saksaksi! Luokassa, jossa esitykset pidetään, on varmasti yli viisikymmentä silmäparia. Kouluvierailun aikana päästään myös keskustelemaan saksalaisten oppilaiden kanssa saksaksi. Monelle on iloinen yllätys huomata, että ymmärtää saksaa ja osaa myös itse puhua sitä paremmin kuin ajatteli. Saman päivän aikana vierailemme myös eräällä englannin tunnilla, jossa jokainen pääsee käyttämään englannin kielen taitojaan hyväksi.

Kouluvierailun jälkeen lähdemme jälleen seikkailemaan Berliinin keskustaan. Tällä kertaa suuntaamme shoppailemaan erittäin suureen ostoskeskukseen, Alexaan, josta kuulimme koulussa eräiltä oppilailta. Alexan ja muutamien ostoskassien jälkeen suunta on kohti DDR-museota, jonka opas on varmasti ainoa moderni saksalainen, joka käyttää Lederhoseneja eli nahkahousuja. DDR-museo näyttääkin monella tapaa elämää kahdenkymmenen vuoden takaisesta Itä-Saksasta. Vierailijat voivat itse kokeilla erilaisia kuulustelumetodeja tai mennä istumaan aitoon DDR-aikaiseen autoon. Museon jälkeen koko ryhmä lähtee elokuvateatteriin katsomaan Goethe-leffaa, jota suosittelen lämpimästi kaikille Saksan historiasta vähänkään kiinnostuneille.

Olutpanimovierailu on tänään

Ensimmäisenä vastassa panimolla on aivan kaamea haju, joka saa monet nyrpistelemään ja pitämään kiinni nenistään. Porukalle pidetään pieni infotilaisuus, jonka jälkeen lähdetään kiertämään panimoa ja katsomaan oluenteon eri vaiheita. Kiertokävelyn jälkeen on vuorossa ruokailu, jonka aikana jokainen saa olutmaistiaisia, Saksassahan alkoholia saa juoda jo 16-vuotiaana.

Panimovierailua seuraa Holokaustimuseo, jossa kerrotaan yleisesti holokaustista. Museoon on myös kerätty erilaisia tietoja holokaustin uhreiksi joutuneista yksittäisistä ihmisistä, perheistä ja kokonaisista suvuista. Museon jälkeen matkaamme Potsdamer Platzille, jossa, yllätys yllätys, on taas luvassa shoppailua. Tämän kokemuksen jälkeen lähdemme seuraamaan filharmonikkojen konserttia. Ilta päättyy nuorison viimeiseen yhteiseen illanviettoon huoneessa 301, jossa muistellaan matkan parhaita hetkiä, kirjoitetaan saksaksi postikortti Frau Raatikaiselle ja korjataan punakynällä kaikki kielioppivirheet aikaansaadusta tekstistä.

 Odottamista ja sodankäyntiä


Aamulla koko porukka on vielä koossa, mutta jakautuu kahteen eri ryhmään, joista toinen menee katsomaan Grimmin veljesten hautaa ja toinen menee metrolla East Side Galleryyn. Paniikin hetkiä päivän aikana tuottaa muutamille se, että joutuu siirtymään Berliinin metrolla paikasta A paikkaan B ilman opettajia tai muita tuttuja kasvoja. Puolet porukasta joutuu lähtemään kentälle, jossa he viettävätkin sitten noin 13 tuntia sään ja koneen ongelmien vuoksi, ja toinen puoli siirtyy Checkpoint Charlielle, jossa alkaa lähes kolmas maailmansota, kun työhönsä jo kyllästyneet muka-vartijat alkavat heitellä ohikulkijoita lumipalloilla eikä Berliini-ryhmä suostu nostamaan valkoista lippua.

Sodan loputtua valitettavasti saksalaisten hyväksi, matka jatkuu kohti Potsdamer Platzia, josta käymme ostamassa liput Nowhere Boy -elokuvaan. Onkin erittäin kiinnostavaa katsoa, miltä saksalaiset dubbaukset kuulostavat. Monelle on yllätys, ettei dubbauksia juuri huomaa elokuvaa katsoessa, ne ovat niin hyvin tehtyjä verrattuna suomalaisiin melko kehnoihin dubbauksiin.

Berliini tarjoaa jokaiselle jotakin: sieltä löytyy satoja erilaisia museoita taidemuseoista historiallisiin ja luonnontieteellisiin museoihin, siellä on tuhansia erilaisia hotelleita, joissa on halpaa majoittua muutama yö, lähellä on kymmeniä kauppoja, missä ikinä kulkeekin, ja hyvässä matkaseurassa kehnokaan sää ei haittaa. Berliini pursuaa historiaa, mutta se tarjoaa vaihtoehdon myös moderniin ja nykypäiväiseen elämään niille, joita ei kiinnosta holokausti. Berliini on niille, jotka haluavat nauttia elämästä täysillä. Berliinissä käynyt tulee toistamaan kuuluisaa lausetta vielä pitkään matkan jälkeen. Nyt minäkin voin sen sanoa:
Ich bin ein Berliner!

Ida Stromer