Vieraita vilisee Etiksessä

japanilaisia, itävaltalaisia, japanilaisia

Tänäkin syksynä koulussamme on vieraillut kansainvälinen joukko erilaisia ihmisiä muun muassa Japanista, Venäjältä, Itävallasta sekä Latviasta. Saimme tehtäväksemme haastatella muutamia heistä heidän kokemuksistansa koulussamme ja samalla kysellä heiltä heidän omasta maastaan.

"Suomessa tiedetään, miksi opiskellaan"

Eräänä syyskuisena perjantaina tilavassa luokkahuoneessa istuu joukko japanilaisia keski-ikäisiä herrasmiehiä ja heidän nuorehko tulkkinsa, kaikilla puvut päällä. He nyökkäilevät ja hymyilevät Nuori yrittäjyys -projektin nuorille, jotka ovat lopettamaisillaan yritysideoidensa selostusta.  Ajoittain he myös nauravat vitseille, joita tulkki sujuvasti kääntää suomen ja japanin välillä. He ovat japanilaisia rehtoreita, niin lukioista kuin yliopistoistakin, ja he ovat tulleet Etelä-Tapiolaan tutustumaan ja oppimaan sekä Suomen että oman koulumme maailmasta; erityisesti he ovat kiinnostuneita Nuori yrittäjyys -projektista.  Ryhmä kuvailee innostuneesti kokemuksiaan:

"Olemme käyneet monissa kouluissa; tässä koulussa pidämme erityisesti sen avoimesta tunnelmasta. Luokissa on isot ikkunat, ja luokkien opetus on avointa ja kaikkien nähtävillä."

Yllätykseksemme vieraat tiedustelivat myös meidän japanilaisen kulttuurin tietämystämme. Kuvailemme heille yleisiä käsityksiämme Japanista; mieleemme tulevat koulukuri, koulupuvut ja Suomessa vallinnut mangabuumi, jonka syvyyksiin toinen meistä toimittajistakin on uppoutunut syvälle. Keskustelemme myös japanilaisen ja suomalaisen koulun eroista. Kuulemme esimerkiksi, että Japanissa ei ole esikoulua. Vieraat intoutuvat puhumaan erityisesti opiskelun tarkoituksen tietämisen tärkeydestä:

"Japanissa opiskelijat eivät oikein tiedä, minkä takia he opiskelevat; he vain noudattavat sääntöjä. Suomessa taasen opiskelijat tietävät, minkä vuoksi opiskelevat. Juuri äsken esimerkiksi puhuimme sellaisen ryhmän kanssa, jossa monella oli unelma-ammatteja, mikä on harvinaista Japanissa."

Vieraat ovat myös hyvin vaikuttuneita yrittäjyysprojektista. He pitävät erittäin hienona sitä, että nuoret saavat jo koulussa ideoita ja valmiuksia työelämään. Yksi heistä jopa toteaa, että haluaisi itse vetää nimenomaista kurssia. Kysymyksemme, mitä toisit Japanista Suomeen, saa aikaan kuuluvan naurun ja vastauksen vaikeuden päivittelyä. Hetken mietittyään he kuitenkin mainitsevat pikaisesti muutaman asian.

"Yksi näistä voisi olla ehkä japanilainen ruokakulttuuri; olette varmasti kuulleetkin sen olevan terveellinen. Voisimme myös nähdä enemmän japanilaista moraalia ja sääntöjen kunnioitusta. Paikoittain myös siisteydessä olisi parantamisen varaa, näimme Helsingissä nuoren heittävän tupakan tumpin jalkakäytävälle."

"Grüß Gott Etis!"

Japanilaisten vierailun jälkeen saamme haastatella itävaltalaisia opettajia, rehtoreita ja päättäjiä, jotka vierailevat koulussamme heti seuraavana maanantaina. He ovat tulleet lukioomme oppimaan lisää suomalaisesta koulujärjestelmästä ja vertaamaan sitä omaansa.

"Koulussanne näyttää olevan erittäin hyvät yhteydet opettajien ja oppilaiden välillä, toisin sanoen avoimet välit", mainitsee yksi opettajista heti aluksi. Kiitosta saavat myös Etiksen hyvät opiskelutilat, varsinkin niiden avoimuus ja moderni tyyli.

"Täällä on paljon samaa kuin Itävallassakin, mutta myös hyvin paljon erilaisia asioita", he toteavat yhteen ääneen. Esimerkiksi Itävallassa oppilaat on jaettu luokkiin heidän koulumenestyksensä mukaan, mikä ei vierailijoidemme mielestä ole ollut kovin hyvä idea.

Itävallassa on myös aivan uniikki lukiosysteemi; se on lukion ja ammattikoulun välimaastossa. Heidän lukioonsa kuuluu normaalin opiskelun lisäksi työharjoittelujaksoja, jotka auttavat opiskelijoita lopulta siirtymään työelämään ja antavat heille muutenkin kokemusta. Se on kuulemma ainoa laatuaan koko maailmassa ja asia, josta itävaltalaiset saavat olla ylpeitä.

"Taideaineiden asema on kuitenkin huono, sillä niiden pakollinen opiskelu on hyvin vähäistä. Joissakin kouluissa saatetaan opettaa vain yhtä taideainetta ja senkin opiskelu on vapaaehtoista", selittää nuori naisopettaja.

Viimeiseksi tiedustelemme, miten Itävallassa haetaan lukioihin. Olimme nimittäin kuulleet, että siellä opettajat saisivat päättää, kuka pääsee lukioon ja kuka ei. He kuitenkin osittain tyrmäävät luulomme; opettajat eivät suinkaan yksin päätä tällaisista asioista, mutta peruskoulun viimeisellä luokalla on suoritettava koe, jossa testataan opiskelijan englannin- ja saksankielentaitoja sekä matematiikkaa. Tämän kokeen tuloksien perusteella oppilaat sitten pääsevät lukioihin. Tämä tuntuu heidän mielestään hieman liian rankalta systeemiltä, ja alammekin valistamaan heitä omasta hakujärjestelmästämme.

"Tervetuloa yliopistoomme!"

Parin viikon päästä itävaltalaisista lukiossamme vierailee jälleen japanilaisia. Olemme kuulleet heidän liittyvän jotenkin Japanin autoteollisuuteen, mutta paikan päällä käykin ilmi, että he ovat tulleet kertomaan meille heidän omasta Nagoyan yliopistostaan, jossa voi opiskella autotekniikkaa, biologisia tieteitä, kemiaa ja fysiikkaa sekä sosiaalisia tieteitä, lakia ja poliittista tiedettä, ekonomiaa ja businesshallintoa. Aurinkoinen kaksikko, leveästi hymyilevä alkujaan saksalainen Marion Kinder ja japanilainen Yamada Toshiyuki, joka hymyilee japanilaiseen tyyliin hieman varautuneemmin, kertovat rennosti yliopistostaan ja Suomen ja koulumme luomasta ensivaikutelmasta.  He ovat samaa mieltä muiden vierailijoiden kanssa koulumme hyvistä puolista, esimerkiksi avoimuudesta, joka ulottuu aina isoon ikkunapinta-alaan. Suomalaisia he pitävät mukavina ja nöyrinä, "niin kuin japanilaisetkin ovat", he toteavat. Kaksikko on innokas kertomaan yliopistostaan ja yhdestä sen tavoitteista, japanilaisen kulttuurin kansainvälistymisestä.

"Meidän koulumme onkin jo hyvin kansainvälinen. Koulussamme on paljon oppilaita eri puolilta maailmaa, ja pääsemme tutustumaan ihmisiin toisista maailman kolkista. Pyrimme myös pitämään koulun tunnelman rentona. Japanilaisetkin osaavat pitää hauskaa; yliopistossamme voi ahkeran opiskelun vastapainoksi myös juhlia."

Eivätkä nämä japanilaiset ole ainoita jotka mainitsevat hauskanpidon. Olimme ensimmäisten japanilaisten haastattelun jälkeen jo puoliksi ulos ovesta, kun eräs vakava japanilainen herra vielä vinkkasi meille hymyillen: "Muistakaa myös pitää hauskaa koulussa!"

 

Annie Talvasto 10D ja Laura Rantala 10C