Etelä-Tapiolan itsenäisyyspäivä oli suuri pukujuhla

Etelä-Tapiolan lukiossa vietettiin itsenäisyyspäivää etukäteen jo 3. joulukuuta. Juhlintaan kuului siniristilipun nosto hyisessä säässä, itsenäisyyttä julistavien, hieman kaihoisien laulujen laulanta, lasien kilinä ja kolina, monet hurraahuudot ja jalalla koreasti paneminen tanssilattialla ala-aulassa. Päivän kohokohta oli ehdottomasti iltapäivällä pidetty juhla, jossa lakitettiin uudet ylioppilaat ja lahjoitettiin sotaveteraaneille jo perinteisesti puolet taksvärkin tuotoista, 1000 euroa. Shekin tuli veteraaneille ojentamaan oppilaskunnan hallitus.

Päivän alussa monet katselivat ympärilleen hieman toisiaan katseillaan mitaten. Pukukoodi oli annettu jo useita päiviä etukäteen: pojille puku, tytöille mekko tai kuten keskusradiossa edellisenä päivänä kuulutettiin, "se vaate, mitä tytöt käyttävät, kun poika pukeutuu pukuun". Pikkuhiljaa valui ihmisiä aamulla kouluun, suurin osa ei kuitenkaan vielä täysissä pukeissa. Vessajonot täyttyivät mekkojaan pukemaan ja kasvojaan meikkaamaan haluavista tytöistä.  Päivä alkoi toden teolla kuitenkin vasta ensimmäisen tavallisen oppitunnin jälkeen, kun lippu nostettiin salkoon.

WeeGee-talon edustalle kerääntyi Etelä-Tapiolan koko väki, noin 400 opiskelijaa ja opettajaa. Autotiet tukkiutuivat kahdeksikymmeneksi minuutiksi, ja kylmä ilma herätti viimeisetkin väsyneet etisläiset.  Ilmassa oli odotuksen tuntua, ja silmät harhailivat lipputankoihin päin. Odotettiin, milloin tunnettu sinivalkoinen kotimaamme lippu nousisi tankoa ylös. Kirpeänkylmän odotuksen jälkeen alkoi kuoro laulaa Lippulaulun säkeitä ja koko muu yleisömeri yhtyi siihen trumpettien säestyksellä. Yhteislaulun jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin koulun lämpimiin sisätiloihin ja kotiluokkiin odottamaan seuraavaa ohjelmaa.

Pikaisen kotiluokassa käynnin jälkeen oppilaita alettiin kuuluttaa Etelä-Tapiolan hallitsijaparin luokse kättelemään ja toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää. Kutsuminen tapahtui juhlallisesti, kuten linnan juhlissa ikään: "09B voi nyt lähteä liikkeelle." Sähläystä oli monilla laukkujen ja muiden ylimääräisten tarvikkeiden kanssa, mutta innon pystyi silti aistimaan ilmassa. Jono kulki nopeasti eteenpäin, ja molemmat isäntäparit hoitivat kättelyn mallikkaasti ja turhia puhelematta. Pian juhlallinen kättely olikin jo ohi, minkä jälkeen pikaisen maljapuheen piti oppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja Mimi Rantanen. Seuraavaksi ohjelmassa oli tanssia.

Tansseissa soitettiin perinteisiä tanssikappaleita kuten Kulkurin valssi. Alussa kaikkia ujostutti hieman, mutta päättäväiset opettajat lähtivät vauhdikkaasti tanssimaan yhdessä keskelle aulaa. Tarkkaavaisimmat saattoivat huomata opettajainhuoneen vieressä kuvausryhmän kuvaamassa vauhdikkaita ja innokkaita tanssijoita. Suosituimmat tanssikappaleet olivat sellaisia, joissa pääsi tanssimaan kaikkien osaamaa ja muistamaa valssia. Muissa kappaleissa tanssimassa oli pääasiallisesti viime vuoden kakkosia, jotka olivat opetelleet tansseja vanhojen tansseissa. Hymyileviä kasvoja näkyi paljon, ja ihmisillä oli selvästi hauskaa. Tanssien jälkeen porukka jaettiin kahteen osaan, joista toinen jäi syömään itsenäisyyspäiväateriaa ja toinen lähti ylös katsomaan Etiksen oppilaskunnan hallituksen valmistaman järjestyssääntövideon ensi-iltaa.

Ennen oikeata juhlaa ja uusien ylioppilaiden lakitusta oli ryhmänohjausryhmillä vielä omaa aikaa. Valinnanvaraa oli paljon: sai katsoa jotain videota tai sitten pohtia koko ryhmän kanssa kuvatehtäviä, kuten tunnistaa merkittäviä suomalaisia valokuvista. Ohjelmassa oli myös suomalaisten sananparsien keksimistä erikielisistä idiomeista. Luokissa oli myös mahdollisuus katsoa maabrändivaltuuskunnan power point -esitys. Kaiken kukkuraksi Etiksen oma oppilaskunta oli valmistanut kyselyn True Etis, joka paljasti jokaiselle, kuinka etisläinen oikeasti onkaan. Testi aiheutti monia nauruntyrskähdyksiä ja pohdintaa siitä, onko itse kokenut mainittuja tilanteita, esimerkiksi kuullut kuulutusta "kuoro harjoittelee" tai onko saanut koulun ruokalaan johtavaa sinistä metalliovea auki. Pian kyselyn jälkeen lähdettiin omista kotiluokista alakertaan, jossa alkoi itsenäisyyspäivän kohokohta, ylioppilaiden lakitus ja itsenäisyyspäiväjuhla.

Juhla alkoi mieskuoron johdolla laululla Jääkärimarssi. Sen jälkeen sotaveteraaneille lahjoitettiin taksvärkkikeräyksestä 1000 euroa. Lahjoituksen tulivat noutamaan sotaveteraanien edustajat Eino Luostarinen ja Eero-Juhani Juhola. Luostarinen nousi puhujankorokkeelle kertomaan sotaveteraanien järjestöistä ja omista sotakokemuksistaan. Hän kertoi myös käyneensä hakemassa sodassa kuolleiden jäännöksiä rajan takaa. Lopuksi hän vielä kiitti Etelä-Tapiolan lahjoituksesta. Sen jälkeen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Johanna Kiviranta tuli luovuttamaan toisen vuosikurssin edustajalle Mikko Toivoselle sotaveteraanien viestikapulan.

Juhlassa kuultiin seuraavaksi koulun oman kuoron laulamana Moment Musical, jota seurasi suurlähettiläs Heikki Talvitien juhlapuhe. Sen päätyttyä valokeilaan astuivat Etelä-Tapiolan lahjakkaat soittajat, viulisti Erkki Louko ja pianisti Jan-Paul Roozeman, jotka soittivat Sibeliuksen Balladen. Balladen jälkeen syksyn kahdeksan ylioppilasta saivat painaa valkoiset lakit päähänsä. Monella oli tippa silmässä; tunnelma oli niin herkkä ja kauan odotettu. Lisäksi kolme opiskelijaa sai AICE-diplomin. Kaksi diplomin saaneista oli ehtinyt karata jo ulkomaille. Ylioppilaille jaettiin stipendit, ja monen pitikin hieraista silmiään ja höristää korviaan, kun erään uuden ylioppilaan nimi mainittiin monia kertoja peräkkäin. Etelä-Tapiolasta löytyi kevään paras äidinkielen ja syksyn paras maantiedon kirjoittaja. Isänmaan juhlinta päättyi juhlallisesti kuoron Finlandia-hymniin ja yhteislauluna Gaudeamukseen ja Maamme- lauluun. Sen jälkeen oppilaat saivat luvan lähteä viettämään ansaittua pitkää viikonloppua rankan koeviikon jälkeen. Onneksi olkoon kaikki uudet ylioppilaat ja onnea jatko-opiskeluihin lukion jälkeen!

 

Ida Stromer
Kuvat: Leena Kleemola