LUMA-viikko ‑ Newtonin aivoja vaativia kysymyksiä ja purkautuvia tulivuoria?

Oliko koko viikko vain tulevien newtonien tai einsteinien hyppysissä, vai oliko tavallisella opiskelijallakin mahdollisuuksia menestyä LUMA-viikon kilpailuissa?

Maanantaina 8. marraskuuta viikko alkoi tavallisesti, kuten mikä tahansa muu viikko Etelä-Tapiolan lukiossa. Eräs asia oli kuitenkin muuttunut: international-viikon julisteet olivat vaihtuneet LUMA-viikon plakaateiksi. Mietin ala-aulassa, olisiko mahdollista, että minäkin voisin voittaa jonkin viikon kilpailuista tai päivän kysymyksistä ja päädyin siihen tulokseen, että kaikki on mahdollista, kunhan yrittää. Päivä ei muuten eronnut tavallisesta maanantaipäivästä kuin ala-aulaan ilmestyneinä pulmatehtävinä, luonnontiede- ja matematiikkaviikon t-paitaan sonnustautuneena luurankona sekä Päivän kysymys –julisteiden telineenä.

Tiistaina oli ryhmänohjaustunnilla tarkoituksena pitää LUMA-tietokilpailu, mutta jostakin syystä se siirtyi seuraavalle viikolle. Rehellisesti sanottuna, en odottanut sitä innolla, koska yleistietämykseni ei esimerkiksi avaruudesta tai atomien massoista ole fyysikkojen luokkaa.

Myöhemmin kello 12.40 pidettiin fysiikkakilpailu, johon piti etukäteen ilmoittautua Wilmassa. Luultavasti kilpailu oli oikein mukava, mutta itse olisin odottanut auditoriossa järjestettävää, kaikkien etisläisten mahdollisesti näkemää kilpailua, mutta se pidettiinkin suljetussa tilassa, suojassa muiden katseilta. Etisläiset pääsivät kuitenkin nauttimaan Studia generalia -luennosta, jossa aiheena oli - yllätys yllätys - ympäristönäkökohtien huomioiminen nykyteknologiaa kehitettäessä. Luennon piti Ville Voipio.

Keskiviikko alkoi taas uusien pulmapelien haastamisella ala-aulassa, mutta jälleen kerran ne olivat liian vaikeita minulle. En vain yksinkertaisesti pystynyt selvittämään liian monimutkaisia tehtäviä -tai ainakin haastavia minun aivoilleni.

Keskiviikolta odotin paljon, koska luvassa oli matikkapaja Funktiossa. Siellä oli kaksi pistettä, joista toisessa piti siirrellä "kultaharkkoja" kolmella pöydällä yksi kerrallaan siten, että suurempi harkko ei saanut olla missään tilanteessa pienemmän päällä. Aluksi kolmen harkon siirtely meni minimisiirroilla läpi, mutta neljännen ja viidennen harkon kohdalla aivonystyrät saivat totisesti kyytiä. Kaverini avulla saimme kuitenkin tehtävät ratkaistua, vaikka ylitimmekin "hieman" minimisiirrot.

Toinen piste oli jaettu kolmeen osaan. Ensin piti keksiä ja tehdä Möbiuksen rengas. Se on suljettu kierteinen nauha, jolla on vain yksi pinta. Tämän jälkeen tarkoitus oli leikata rengas kahtia, ja minä ripeänä neitinä leikkasin sen kahtia taas alkutilanteeseen. Pirjo Häkkinen kiiruhti selittämään, että rengas oli tarkoitus leikata kahtia niin, että syntyisi kaksi Möbiuksen rengasta. Pienellä paikkauksella alkuperäinen rengas oli kuin uusi, ja suoritimme tehtävän kunnialla. Pisteen tarkoituksena oli huomata, että yhdestä pienestä renkaasta syntyy yksi suurempi, kunhan vain ymmärtää ohjeet kunnolla.

Torstaina aulan pulmapelit olivat jälleen vaihtuneet uusiin, edelleenkin liian vaikeisiin minun aivoillani selvittää. Samana päivänä oli myös kemiakilpailu kello 12.40. Taas olisin odottanut kilpailulta mahdollisuutta katsoa sitä sekä ehkä hieman amerikkalaisista elokuvista mieleeni jäänyttä taistelua siitä: kuka tekee hienoimman, toimivan tulivuoren.

Viikko huipentui palkintojenjakotilaisuuteen ja fysiikkademoihin Kvantissa. Tungos luokkaan ei ollut kamalan suuri, mutta paikalla oli kuitenkin noin 20 opiskelijaa. Fysiikkademot olivat mielenkiintoisia: oli kylmälaukkua, jääkylmää nestettä, ilmapalloja sekä pusuja. Pusut eivät tietenkään olleet oikeita, kuten jotkut olisivat toivoneet, vaan syötäviä suklaisia leivoksia.

Demojen jälkeen vuorossa oli viikkoon sopivien palkintojen jako. Valitettavasti osallistumiseni tiistain avaruusaiheiseen kysymykseen oli turha, koska kirpun kokoisilla aivoillani olin joutunut arvaamaan jokaisen vastauksen. Kilpailujen voittajat olivat etisläisiä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista abeihin. Palkintoja vastaanottivat muun muassa Elsa James, Juska Simpanen, Henri Peltola, Jarkko Savolainen ja Melike Öz.

Kaikin puolin LUMA-viikko oli mielestäni onnistunut, olisin vain kaivannut enemmän yhteistä toimintaa, joka olisi lujittanut etisläisten jo nyt hyvää yhteishenkeä. Huomasin samalla, että ensi vuonna saatan jättää päivän kysymykset väliin, vaikkakin luultavasti olin arvailuillani vahva voittajaehdokas. Pitäähän sitä muillekin antaa mahdollisuus tuntea olevansa viisas!

 

Minttu Tolvanen 10D