Abiturientin jäähyväiskirje ykkösille

Marraskuun valossa

Hyvä ykkönen,
onneksi olkoon! Lukiourasi ensimmäiset puoli vuotta ovat pian kunnialla ohi. Minun 3,5-vuotinen lukiotaipaleeni päättyy lakkiaisiin itsenäisyyspäivän juhlassa, mutta Sinulla on vielä kaksi ja puoli vuotta antoisaa yleissivistystä edessäsi.

Kenties mietit, mistä Sinä ammennat sivistyksesi. Loputtomasta ajasta kavereiden kanssa vapaa-ajalla ja risteilyillä vai lukion opetussuunnitelmasta? Ehkä osaat yhdistää nuo tietolähteet, vaikka perustamalla ruotsin opintopiirin. Lukion ei ole tarkoitus olla pelkkää rillutteluaikaa risteilyineen ja bileineen tai aamusta yöhön puurtamista kahdeksan kurssin lukujärjestyksen sanelemana.

Myönnän auliisti keskittyneeni lukiossa eniten opiskeluun. Vastapainona minulla on ollut käsitöiden, kaunokirjallisuuden ja muun kulttuurin rikas maailma. Joskus tuntui, että olin haalinut liikaa kursseja. Silloin ei auttanut muu kuin sinnittely sekä aito halu oppia ja kiinnostus aineisiin. Jotenkin selvisin siitä yhdeksänkin kurssin jaksosta.

Silti en kadu mitään. Välillä mietin, olisiko pitänyt karsia jokin aine pois tai olisiko suosiolla pitänyt käydä lukio neljässä vuodessa, jolloin olisin saanut filosofiankin mahtumaan lukujärjestyksiini. Loppujen lopuksi en muuttaisi mitään. Pitkästä matematiikasta en hennonut luopua, ja lukion jälkeen riittää muutenkin opiskeltavaa. Kuitenkin lukio on ollut tähänastisen elämäni parasta aikaa. Olen saanut opiskella motivoituneiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa juuri niitä aineita, joista olen ollut kiinnostunein. Opin samalla olevani matematiikan logiikasta nauttiva humanisti, jonka ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea luonnontieteistä. Olen tosin iloinen siitä, että minun oli pakko oppia niistäkin jotain. Ainakin ymmärrän paremmin kaikkea lukemaani.

Suosittelenkin, että keskityt niihin aineisiin, jotka Sinua kiinnostavat. Neuvon asettamaan tavoitteeksi, että sisäistät kunkin kurssin sisällön ja opit asiat. Se, miten mittaat oppimistasi, on minusta Sinun oma päätöksesi, olkoon se sitten kurssin läpäiseminen, kymppi kokeesta tai jotain ihan muuta. Muistoissani siintelee paljon nappiin menneitä kokeita. Parhaimmillaan muistan vieläkin niiden koealueiden asiat.

Kuitenkaan oman lukioaikani kohokohdat eivät ole kokeita tai edes yksittäisiä tapahtumia.

Todellinen timantti muistoissani on Rooma-projekti. Projekti huipentui kakkosvuonna opintomatkaan Roomassa, mikä osoittautui hieman vaaralliseksi: menetin sydämeni Roomalle ja antiikille lopullisesti sekä kiinnostuin matkailusta ja valokuvauksesta, joita olin aiemmin kammonnut. Löysin myös syvimmät kiinnostuksenkohteeni kirjallisuuden lisäksi: uskonnon, historian ja taiteet, siis ihmisen ja ihmisen aikaansaannokset eli kulttuurin laajimmassa merkityksessään. Pidä siis varasi – projektit voivat viedä sinut mennessään.

Lopuksi haluan antaa Sinulle kaksi käytännön vinkkiä. Ensinnäkin nuku riittävästi. Toiseksi ota kouluun kunnon villahuivi siltä varalta, ettet pysty väistämään tuulettimia. Opin sen vasta viime talvena – joululahjaksi saatu pitsineuleinen mohair-huivi olikin sitten laudaturin huivi.

Parhain terveisin Susanna Keinänen

P.S.
Itse päätin kirjoitettavat aineeni jo ensimmäisenä vuotena, mutta opettajat ja rehtori ovat oikeassa: Sinun ei todellakaan tarvitse miettiä ylioppilaskirjoituksia. Ne ovat abivuoden juttu, joihin ilmoittaudutaan edellisenä keväänä. Edes kakkosvuoden syksynä niitä ei kummemmin tarvitse miettiä, ellei aio kirjoittaa jo seuraavana keväänä jotain. Ylioppilastutkinto on monessa aineessa ja mielessä sekä kypsyyskoe että tekniikkalaji, joten aineita kannattaa miettiä ja kypsytellä rauhassa – vaikka ylimääräinen vuosi tai puoli vuotta, jos tarvitsee.