Esimerkkinä kolme vaihto-oppilassoturia

Tietoa ja kokemuksia vaihto-oppilasvuodesta

Moni meistä on varmaan joskus miettinyt, miltä tuntuisi elää jossain toisessa maassa täysin vieraassa ja erilaisessa kulttuurissa. Tämähän on jo nyt meille lukiolaisille mahdollista, jos vain lähdemme vaihto-oppilaaksi. Mutta kuka haluaisi hypätä tuntemattomaan ilman oman perheen turvaa? Ja mitä vaihto-oppilasvuosi auttaa, sehän on niin kalliskin. Pysyvätkö omat vanhat ystävät vielä ystävinä kokonaisen vuoden poissaolon jälkeen?

Vaihto-oppilasohjelmia tarjoavat erilaiset järjestöt, muun muassa YFU, STS, EF Education ja ASSE. Järjestöjen internet-sivujen mukaan vaihto-oppilaaksi voi lähteä noin puoleksi vuodeksi tai jopa yhdeksitoista kuukaudeksi. Eri järjestöillä on muutamia kriteerejä, jotka tulisi täyttää, jotta vaihto-oppilaaksi pääseminen onnistuisi. Esimerkiksi koulumenestystä ja -motivaatiota on hyvä olla.

Vaihtovuosi ei myöskään ole täysin ilmainen. Järjestöstä, vaihtovuoden pituudesta ja kohdemaasta riippuen se voi maksaa alle kuudesta tuhannesta hieman yli kahdeksaan tuhanteen euroon. Hinta voi kuulostaa pahalta, mutta onneksi ne, jotka epäilevät rahakukkaronsa paksuutta, voivat hakea stipendiä eri vaihto-oppilasjärjestöiltä. Sen avulla voi lieventää vaihto-oppilasvuoden kustannuksia tai jopa saada vuoden kokonaan ilmaiseksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että vaihto-oppilasvuonna tehdyt opinnot eivät useimmiten korvaa lukion kursseja, mikä tarkoittaa sitä, että lukioaika tulee kestämään useimmiten yhden lukuvuoden kauemmin.

Sanni Siipilehto isäntäperheensä
kanssa Norjassa

Vaihtovuoteen kannattaa valmistautua jo hyvissä ajoin. Varsinkin järjestöihin pitäisi ottaa yhteyttä ainakin vuotta ennen matkaa, sillä suosittujen kohdemaiden oppilaskiintiöt täyttyvät nopeasti. Lisäksi kohdemaan kieltä kannattaisi ja yleensä pitääkin opetella ennen maahan lähtöä. Kieliä voi opiskella esimerkiksi yliopistojen kesäkursseilla tai työväenopistolla. Niin teki myös koulumme opiskelija Sanni Siipilehto, joka oli vaihdossa Norjassa yksitoista kuukautta."Vaikken kurssilla kieltä paljoa oppinutkaan, niin jännitys alkoi ainakin kadota" , kertoo Sanni. Vaihtoon lähtiessä ei tarvitsekaan olla mikään kielentaitaja; kielen oppii parhaiten paikan päällä. Myös oman kohdemaan kulttuuriin kannattaa perehtyä ennen lähtöä lievittääkseen mahdollista kulttuurishokkia. Noloja tilanteita saattaa luoda esimerkiksi tietämättömyys paikallisista käytöstavoista.

Monia vaihtoonlähteviä varmasti jännittää se, miten heidät otetaan vastaan uudessa, vieraassa maassa. Sanni kuvaa vastaanottoaan todella positiiviseksi ja lämpimäksi ja lohduttaa vielä vaihtoon lähteviä:"Ei syytä huoleen, tilanne on kaikille hieman outo ja uusi. Jokaisen tulee vain koettaa vapautua ja olla oma itsensä, mikä lopulta oli minulle yllättävän helppoa."

Australiassa vaihdossa ollut etisläinen Liia Kivelä kuvaa kokemuksiaan taas näin:"Minut otettiin tosi hyvin vastaan. Australialaiset ovat vielä luonteeltaan niin ulospäinsuuntautuvia ja iloisia, että kavereiden saaminen oli tosi helppoa."


llse Kerminen vaihto-oppilaana
Japanissa

Vastaanottoon voivat vaikuttaa myös voimakkaat kulttuurierot tai vaikkapa joissain tapauksissa ulkonäkö. "Pari ensimmäistä kuukautta olin koulussa se söpö blondi tyttö, jota kaikki tuijottivat ja josta kaikki ottivat kuvia. Kaikilla muilla siellä  koulussa oli tummat hiukset", kertoo taas Ilse Kerminen Japanissa vietetystä vaihto-oppilasvuodestaan. Asia ei häntä kuitenkaan haitannut, sillä koulun oppilaat ja isäntäperhe olivat  todella ystävällisiä ja avoimia häntä kohtaan.

Kukaan kolmesta etisläisestä ei keksi mitään huonoa puolta vaihto-oppilaana olemisesta. Kaikissa maissa on kuitenkin on myös omat varjopuolensa, esimerkiksi outojen ja ehkä hieman epämiellyttävien paikallisruokien syöminen. Ilse mainitsee japanilaisen ruoan nimeltä "nattoo", joka on "vihreää ja limaisenoloista papumössöä."

Liian inhokiksi nousi aussien rakastama Vegemite-levite, joka maistuu kuulemma ainoastaan suolalta ja hiivalta. "Fiskekakke" taas ei ollut oikein Sannin mieleen, sillä se maistui jauhopallerolta ja näytti vuohenjuustolta, vaikka siinä pitikin olla kalaa. Toisaalta ällöttävissä paikallisruoissa on myös omat hyvät puolensa. Niitä maistellessa vasta oppiikin tuntemaan vierasta kulttuuria - hieman eri makukulmasta.

Paluu takaisin Suomeen ikimuistoisen vaihtovuoden jälkeen voi tuntua hyvinkin oudolta. Sannin mielestä oli ihana nähdä omaa perhettä ja kavereita kokonaisen vuoden jälkeen, mutta Suomeen-paluu tuntui kuitenkin hassulta. "En muistanut että suomalainen lukio on näin työteliäs lomamatkalta tuntuneen Norjan jälkeen", hän kommentoi Etikseen paluutaan.

Ilselle Suomi tuotti eräänlaisen kulttuurishokin, sillä hänestä tuntui, ettei mikään oikein ollut  muuttunut Suomessa vuoden aikana paljoakaan. Hänestä Suomeen-paluu tuntui huomattavasti pahemmalta kuin Japaniin-meno. Liian mielestä paluu Suomeen ei ollut niin paha kuin hän oli kuvitellut. Se, miltä takaisintulo tuntuu, riippuu siis hyvinkin paljon ihmisestä ja vaihtomaasta.

Mitä vaihto-oppilasvuosi sitten loppujen lopuksi uuden kielen taitamisen lisäksi antaa? Kolmella etisläisellä on tästä asiasta melko samankaltaisia mielipiteitä. Kaikki mainitsevat, että vaihtovuosi on ollut yksi elämän kohokohdista. "Sen avulla oppii tuntemaan omaa kulttuuria paljon paremmin, ja se avartaa omaa maailmankuvaa", kertoo Ilse omasta vaihtovuodestaan.

"Se on oiva mahdollisuus kasvaa ihmisenä, ja vaikka kuinka kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin myös löytää itsensä", valistaa Sanni. Hän myös kertoo, että hän on  nyt  alkanut katsoa Suomea erilaisesta perspektiivistä ja oppinut myös kyseenalaistamaan eri asioita. Loppuun hän lisää vielä:"Suomessa kyllä ehtii käydä sitten lukiota ja olla kavereiden kanssa. Ja jos ne ihmissuhteet ovat jonkin arvosia, niin ette te niitä vuodessa menetä!"

Lisätietoja vaihto-oppilasvuodesta saa:

 

Tuuli Rajamäki