”Eikä sitten muuten kannata pukeutua hameeseen tai valkoisiin vaatteisiin…”

"Tutor-ilta keskiviikkona 25.8 kello 18.00! Kaikki ykköset tulee!"

"Valkosista vaatteista näkyy läpi, jos ne on märät, eli me kastutaan!" joku vakuuttaa hieman ennen illan alkua Etelä-Tapiolan lukion ovien edessä. Tutorit juoksevat edestakaisin salamyhkäisinä, eikä sisälle saa vielä mennä. Minua alkaa hieman jännittää kamerani puolesta; toivottavasti saan sen pidettyä kuivana iltaan saakka... Keskusradio saadaan soittamaan musiikkia. Muitakin ykkösiä alkaa saapua pihamaalle. Hieman kuuden jälkeen odotuksemme palkitaan; ohjelma alkaa ja saamme joitakin vihjeitä siitä, mikä meitä odottaa.

Ensimmäiseksi Kati-opolla on asiaa. Hän esittelee meille tutorien lisäksi myös ryhmänohjaajat: 10A:n ryhmänohjaaja Ruut Koponen, 10B:n Mikael Sorri, 10C:n Katri Råglund, 10D:n Mari Grassel sekä 10IB:n Mohammed Matooq tulevat meille tutuiksi, ja he myös keventävät tunnelmaa omin välihuomautuksin. Esimerkiksi Katri kertoo baarin sijaitsevan ilmoitustaulun vieressä ja kehottaa meitä hakemaan sieltä jossain vaiheessa iltaa vesidrinkkejä. Mikael puolestaan lupaa pitää psykoterapiaa, mikäli tutorit ovat meille liian ilkeitä.

Ensimmäisen tehtävän alussa kaikille jaetaan paperilappunen, jossa lukee jonkun toisen nimi. "Tehtävä on yksinkertainen: etsikää tämä henkilö ja kiinnittäkää lappu nimikyltiksi hänen paitaansa." Onneksi muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta nimikyltit löytävät oikeat omistajansa helposti: kuten kaikki pian huomaavat, muiden apu on tässä tehtävässä tärkeää. "Eikö ole lohduttavaa ajatella, että ensimmäinen ohjelmanumero on ohi, ja olette vielä hengissä?" opo kysyy, kun kaikki ovat taas istuutuneet omat nimikylttinsä paidoissaan. On, vastaan mielessäni.

"Seuraavaksi on vuorossa tutor-illan uutuus. Kyseessä on näytelmä tarinasta, jonka te kaikki varmasti tunnette. Voin antaa vihjeeksi kolme sanaa: olki, savupiippu ja pata. Miettikää, mikä tarina näistä syntyy." Vastaus on itsestään selvä. Jokainen kumartuu supattamaan vierustoverilleen: "Kolme pientä porsasta!" Näytelmä, jota voi kehua erityisesti luovuudesta, huipentuu siihen kun sudesta tulee porsaiden paistia. Tämä tuskin jää viimeiseksi kerraksi, kun tutorit esiintyvät tutor-illassa; jos ei muuten, niin ainakin tutorien esittämät oljet, risut, tiilet sekä talot saivat aikaan hyvät naurut.

Volyymitason laskettua meille kerrotaan, että kouluun on järjestetty pisteitä, joissa leikitään tai kisaillaan leikkimielisesti. Kun meidät on jaettu pienempiin ryhmiin, pääsemme ensimmäiseen pisteeseemme, jossa leikitään nimienmuistamisleikkiä. "Entä jos pyörtyy paineisiin?" joku kysyy. "Sitten täytyy soittaa lääkäri..." Tutorit vastaavat hymyssä suin. Kuten arvata saattaa, opimme nimiä, eikä lääkäriäkään onneksi tarvita: siinä varmaankin pääasiat kyseisestä leikistä.

Toisessa pisteessämme meitä kehotetaan ensin ottamaan kengät pois. "Tää on se, miksi ei saanu laittaa hametta tai valkosia vaatteita. Kohta varmaan ymmärrätte miks..." Tutorien ohjeita noudattaen asetumme kahdeksi "madoksi" istumaan siten, että takana istuva kietoo jalkansa edessä istuvan vyötärön ympäri. Seuraavaksi meille selviää, että kilpailun tarkoitus on selvittää, kumpi jono ehtii ensimmäisenä, jalkojaan ja käsiään apuna käyttämättä, liikkua käytävän päähän ja takaisin. Tehtävä tuntuu ajatuksenakin mahdottomalta. Toteutus ei mielikuvasta paljoakaan poikkea. Kaikesta huolimatta käy kuten tutorit meille ovat ennustaneet: "Ei toi matka niin mahdoton oo kun miltä se näyttää. Teette vaan parhaanne ja sitte huomaatte, että kappas, ootte jo perillä!"

Vesidrinkkien jälkeen siirrymme naulakoille, joiden luona meitä odottaa kaksi kurkkua ja maalarinteipillä lattiaan merkitty rata. Kyseessä olevassa viestissä tarkoitus on liikkua tasajalkaa hyppien ja kurkkua jalkojen välissä kuljettaen; käsiä ei saa käyttää edes silloin, kun kurkun luovuttaa seuraavalle kuljetusvuorossa olevalle.  Ei voi muuta sanoa, kuin että voi kurkku parkaa!

Seuraavaksi suuntaamme matematiikanluokka Funktioon, jossa polvemme saavat sotavammoja silmäniskujen ja karkumatkojen seurauksena. Mustelmat ovat kuitenkin kestämisen arvoisia.

Polvien paikkailuoperaation jälkeen matkamme jatkuu luokkaan, jonka tuoleista on järjestelty yksi iso piiri. Istuudumme. Pelikorttien, paikan vaihtamisten ja sylissä istumisten jälkeen on aika taas lähteä vaeltamaan kohti seuraavaa pistettä. Harmi, sillä lopetamme leikin juuri kun ymmärrän hieman vaikeaselkoiset säännöt.

Viimeinen pienryhmässämme toteutettava leikki on perinteinen tuolileikki. Kummallista, miten näinkin tavallisesta ja loppuun kulutetusta leikistä saa leikkimisen arvoisen oikeanlaisella musiikilla ja positiivisella tunnelmalla. Putoamisen jälkeenkin kannustetaan muita, totta kai.

"Siirrymme ulos seuraavan tehtävän ajaksi!" "Noniin... Nyt me kastutaan!" Pidän tiukasti kiinni kamerastani, kun kokoonnumme kaikkien ykkösten voimin ovien eteen pihalle. "Tämä on eräänlainen laululeikki. Tutorit laulaa ja näyttää mallia. Te kaikki tiedätte tän, eli tulkaa sitten vaan mukaan." Osa tutoreista näyttää mallia asettumalla jonoksi ja toinen osa alkaa laulaa: "Letkis täällä tunnetaan, Letkis täällä osataan. Letkis suomalaisien on saanut aikaan villityksen hirmuisen..." Minun on pakko nauraa, kun emme kastukaan, ja muillakin näyttää olevan hauskaa. Hyvän mielen lisäksi saamme Kati-opolta palautetta siitä, että olemme historian paras letkajenkkavuosikerta ja että meillä on historian paras letkajenkkatutorkuoro. Ykkösenä minun on paha allekirjoittaa kehuja, mutta teen sen silti.

Huomiota herättävän pihatempauksen jälkeen siirrymme vielä yhden ohjelmanumeron ajaksi sisätiloihin. Valot sammutetaan, ohjelmaan osallistuvat asettuvat jonoon ja osallistumattomat jonon etupäähän hurraavaksi vastaanottokomiteaksi. Kyseessä on limbo, jossa kolme parasta palkitaan. Minut hämmästyttää se kannustuksen ilmapiiri, joka Etiksen ensimmäisessä kerroksessa vallitsee. Kun opo illan päätteeksi, ennen "Tohveli-halausta" ja hyviä öitä, kysyy: "No, oliko pelottavaa?" huudan mielelläni muiden mukana: "Ei!" Ja kun kysytään: "Oliko kivaa?" vastaan: "JOO!"

 

Vilma Saarinen 10C