Categories: Lukuvuosi 17-18
      Date: sunnuntai 11. helmikuuta 2018
     Title: Sommartider på Åland
Pohjola-Norden on pohjoismaista yhteistyötä tukeva järjestö, joka tarjosi 45 suomenkieliselle lukiolaiselle ruotsin kielikurssistipendiä kesäksi 2017. Kaksi kielileiriä järjestettiin heinä-elokuun aikana Ahvenanmaalla ja Pohjois-Ruotsissa Framnäsissä, ja Opetusministeriön rahoittamat stipendit kattoivat koko matkan: kurssin, meno-paluun kotipaikkakunnalta ja täysihoidon. Minä, Etiksen kevään 2018 abiturientti, olin yksi onnekkaista, jolle tarjoutui tilaisuus matkustaa saaristo-Suomen sydämeen.

Kun maaliskuun lopulla puhelimeeni kilahti ruotsinopettajamme Johanna Jokelan Wilma-viesti, jossa kyseltiin kielimatkasta innostuneita, klikkasin hetkessä menemään myöntävän vastauksen. Lukiolla oli mahdollisuus ehdottaa matkastipendiä yhdelle opiskelijalleen, joka pääsisi aloittamaan järjestön kautta tapahtuvan hakuprosessin. Kun Jokela ilokseni ilmoitti minulle, että voisin hakea reissuun, pääsyni ei siis vielä ollut varmaa. Uskoin kuitenkin mahdollisuuksiini, täytin hakemuksen, kirjoitin ruotsiksi esseen siitä, miksi haluaisin tulla valituksi, ja panin paperit eteenpäin. Ennen kesäloman alkua sähköpostiini saapui kuin saapuikin onnitteluviesti, ja minulla oli paikka leirillä 29 muun eri puolelta Suomea tulevan lukiolaisen kanssa. Tiedossa oli elokuun ensimmäinen viikko Ahvenanmaan Saltvikissa ja sen ympäristössä ruotsia puhuen.

Muutama viikko ennen leirin alkua kävi kuitenkin niin, että matkaan oli tulla ihan pikkiriikkinen mutka. Lähdin heinäkuussa Kiinaan Shanghai International Sister Cities Youth Campille, ja kotiinpaluuni tapahtui odotettua myöhemmin. Maanantaina samaan aikaan, kun olisin Pudongin lentokentällä, minun olisi jo hyvän aikaa pitänyt olla Turun satamassa. Mahdoton yhtälö oli lähinnä surkuhupaisa. Olin yhteydessä Pohjola-Nordeniin, ja sen edustajille kuuluukin suuri kiitos siitä, ettei reissu mennyt kiville, koska he saivat järjestettyä minulle seuraavaksi aamuksi kyydin Maarianhaminaan. Siellä liittyisin toisten leiriläisten joukkoon kiertelemään kaupunkia, minkä jälkeen matka jatkuisi normaalisti muiden mukana bussilla maaseudulle majoituspaikkaamme Saltvikin B&B:iin.

 

You’ll always find your way back home

Kesäinen maailmanmatkani ei onneksi tyssännytkään vaan tie siis jatkui järjestön kanssa suunnitellulla tavalla. Kun pääsin perille Saltvikiin ja olin ehtinyt asettua uuteen olinpaikkaani, lähdimme porukalla polkupyöräreissulle joidenkin kilometrien päässä olevaan Taffelin tehtaanmyymälään. Muistot ovat hetkiä, ja toiset hetket saavat kultaisemmat kehykset kuin toiset. Vain yö aiemmin olin lentänyt takaisin Suomeen kaukoidän suurkaupungista, ja auringon paistaessa, ahvenanmaalaisen peltomaiseman keskellä raikas kesätuuli hiveli kasvojani – ja ajattelin, kuinka ihanaa elämä on. Kiinan-matka oli ollut minulle yksi elämäni seikkailuista, ja vaikka en ollut määränpäiden välissä ehtinyt nukkua yötäkään omassa sängyssä Espoossa, tuntui jännällä tapaa siltä kuin olisi palannut kotiin. Kiitollisena seikkailusta maailman laidalla, kiitollisena siitä, että olin nyt päässyt tähän vaiheeseen reissua, jossa ympärillä oli taas uusi kivanoloinen porukka ja edessä lämpimimmän kesän viikko ruotsinkielisen saariston idyllisessä sydämessä. Oli outoa, miten suurta kiitollisuutta tunsinkaan yksinkertaisista itsestäänselvyyksinä pitämistäni asioista, kuten raikkaasta ilmasta ja puhtaasta, ravitsevasta ruoasta.

Ahvenanmaa tarjosi aivan uuden tavan oppia ruotsin kieltä, koska tavallisen koulunpenkillä tapahtuvan konsukiepren pänttäämisen lisäksi kieltä pääsi käyttämään käytännössä. En ollut koskaan aiemmin käynyt Ahvenanmaalla, ja olikin tavallaan huvittavaa, miten yllättynyt olinkaan siitä, että paikka oli niin umpiruotsinkielinen. Oppimisen pääpaino oli suullisen kielitaidon ja kuullun ymmärtämisen parantamisessa. Ruotsin tunteja pidettiin pääasiassa läheisen kivikirkon tuntumassa sijaitsevalla seurakuntatalolla, mutta perinteisen opetuksen ohessa kurssiin sisältyi runsaasti vapaa-ajan ohjelmaa. Viikon aikana pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin ja historiaan vierailemalla esimerkiksi merimuseossa ja Ålandstidningenin toimituksessa Maarianhaminassa, Kastelholman linnassa sekä Bomarsundin linnoituksessa ja luonnossa. Myös täysin vapaata aikaa riitti esimerkiksi pyöräilemiselle, lähirannassa uimiselle ja ruoanlaitolle, ja Maarianhaminakin ehti tulla ostostenteon ohessa tutuksi.

 

Minulle erityisen antoisaa oli ymmärtää se, kuinka paljon ovia ruotsin kielen taito avaa muissa Pohjoismaissa. Loppuviikosta kävimme päivällisellä Strömsö-kokki Michael Björklundin isännöimässä Smakbyn-ravintolassa. Siellä tapaamamme tarjoilija kertoi olleensa itsekin samalla Pohjola-Nordenin kielikurssilla joitain vuosia sitten. Hän oli kuulemma halunnut oppia puhumaan paremmin ruotsia ja oli leiristä inspiroituneena hakeutunut Ahvenanmaalle töihin, koska piti paikallista puhetta ”aidompana” ruotsina kuin sitä, mitä puhutaan Manner-Suomessa. Tarjoilijan esimerkistä meitä lukiolaisia kannustettiin tutustumaan Pohjola-Nordenin Nordjobb-ohjelmaan, joka tarjoaa 18 - 30-vuotiaille kesätöitä muissa Pohjoismaissa ja auttaa samalla asumisen järjestämisessä, tarjoaa vapaa-ajan toimintaa ja siten toimii ”porttina Pohjolaan”.

 

Hej, jag heter Emilia

Lisäksi oli kivaa huomata, että vaikka ihmiset vaihtuivat ympärilläni kokonaan palattuani Suomeen, pääsin saman tien porukkaan sisään. Ensimmäisenä päivänäni hauskinta oli se, että kun toiset olivat viettäneet jo yhden päivän keskenään, he olivat ihan innoissaan siitä, että minäkin pääsin vihdoin paikalle. Minulle kommentoitiin muun muassa: ”Ai sä oot se Emilia?” ”Susta onkin puhuttu jo paljon täällä!” Takaisin naureskelin sitä, kuinka julkkikseksi itseni tunsin. Oli kivaa, että minut otettiin niin iloisen avoimesti vastaan. Pari iltaa pitkin viikkoa meni kieltämättä jet lagin kanssa nukkuessa, koska seitsemän aikaan Kiinassa olisi ollut jo keskiyö, mutta virkeämpiä iltoja oli mukava istua B&B:n olohuoneessa muiden kanssa, kuunnella Darinia ja lähteä spontaaneille yöuintireissuille. Ruotsin kielen lisäksi leiristä jäikin käteen joukko uusia ystäviä ympäri Suomea.

Kun eteen tulee mahdollisuuksia, ja vaikka niiden toteutumiseen tarvittaisiin vielä pientä vaivannäköä, suosittelen ottamaan ne vastaan avoimesti ja sillä asenteella, että asiat kyllä lutviutuvat. Ikinä ei voi tietää, mitä voi saada aikaan, jos ei yritä. Olenkin kiitollinen siitä, että pääsin viettämään abivuotta edeltävän kesäloman viimeisiä hetkiä ruotsileirillä Ahvenanmaalla. Silloin todella tuntui kesältä. Olin omassa elementissäni liikkuessani paikasta A paikkaan B ja edelleen paikkaan C, eikä kielen yhtäkkinen vaihtuminen kansainvälisistä takaisin tuttuun ja turvalliseen ruotsiin hidastanut tekemistä. Monien kokemusten ja reissaamisen jälkeen mieli lepäsi kauniissa ympäristössä ja mukavassa yhteishenkisessä porukassa, joten itselleni viikko kruunasikin yhden elämäni opettavaisimmista kesistä.

 

Teksti ja kuvat Emilia Ala-Jääski, 15A